Naiset salilla – uhka vai mahdollisuus?

Jos on nettiin uskominen, nainen ei voi tehdä oikein treenatessaan.

boksihyppy1.jpg

Törmäsin tänään Iltalehden sivuilla blogikirjoitukseen naisista kuntosalilla. Skribentti (mies) kauhisteli sitä, kuinka turhaa pelkästään naisille suunnatut kuntosalit ovat. (Taivastelinkin asiaa jo blogin Facebook-sivulla, johon linkkailen enemmänkin outoa ja mielenkiintoista tauhkaa.)

Tällaiset pöhköt kirjoitukset pitäisi jättää omaan arvoonsa. Jäin kuitenkin miettimään kirjoittajan kokemaa mielipahaa siitä, että naisille on omia saleja. Mitä on kirjoittajalta pois, että naiset, jotka tahtovat treenata naisten salilla, sellaisella pääsevät harjoittelemaan? Ei mitään, paitsi tietenkin silmäkarkki (”Välillä salilla näkee lähes pornahtaviin vaatteisiin verhoutuneita nuoria naisia. Sen jälkeen odotetaan, että yksikään mies ei saisi huomioida naista katseellaan.”) ja se, että setä ei pääse pätemään auttamalla mamselleja hädässä (”niin sanotuilla tavallisilla kuntosalilla kokeneemmilta miespuolisilta kanssatreenaajilta saa tervetulleita vinkkejä ja opastusta”). Harmittaahan se varmasti.

maastaveto.jpg

Olen seurannut mielenkiinnolla muutamallakin eri foorumilla käytäviä keskusteluja naisten kuntosaleista sekä ns. ”matalan kynnyksen” saleista. Moni tuntuu vastustavan sellaisia pääosin siksi, ettei itse koe tarvetta sellaiselle (oli sitten kyseessä sukupuoli tai oma tapa treenata). Treenaaminen saattaa tehdä siinä mielessä kapeakatseiseksi, että itselle sopivan metodin olettaa sopivan kaikille muillekin. Itse en ole kokenut tarvetta osallistua vain naisille suunnattuun liikuntaan (painia lukuun ottamatta, mutta kyseessä oli paino- eikä sukupuolisidonnainen asia), mutta ymmärrän hyvin, jos joku muu sitä kaipaa. Tai mitä tahansa järjestelyä, jos se madaltaa kynnystä harrastaa liikuntaa ja jos sille bisnestä löytyy. 

lottapumpui.jpg

Välillä tosin tuntuu, ettei netin öyhöttäjille kelpaa mikään, eikä nainen voi ikinä tehdä oikein, mitä trenaamiseen tulee. Ei saa käydä naisten salilla. Ei saa olla miesten tiellä häiritsemässä pornahtavine vaatteineen. Ei saa tehdä sitä, tätä tai tuota, tai ainakaan noin vähissä tai paljoissa vaatteissa, meikittömänä tai ilman. Älä ole miestä heikompi, mutta älä nyt hyvä nainen ole miestä parempi! Älä priorisoi treeniä mutta älä missään nimessä liho! 

Ja aina löytyy niitä, joiden mielestä naisten ei ole sopivaa treenata, olivat salit sitten kaikille sukupuolesta riippumatta tai pelkästään naisille. Olen itsekin saanut osani taivastelevasta ja paheksuvasta lukijapalautteesta. Kiitos vain niille, jotka ovat kokeneet asiakseen kertoa että näytän ihan mieheltä tai että lihakseni ovat ällöttävät. 

Öyhöttäjät öyhöttää, muut keskittyy treenaamiseen.

 

(Kuvat: Jussi Helttunen)

Hyvinvointi Liikunta Ajattelin tänään

Järjettömimmät talviurheilulajit, top 3

mortensen_and_griffall.jpg

Talvi on penkkiurheilijalle melkoisen hyvää aikaa. Hiihtoa, ampumahiihtoa ja pikaluistelua tulee töllöstä oikeastaan joka viikonloppu. Ja myös lajeja, joita katsoessaan on aivan pakko miettiä miksi. Tässä mielestäni kummallisimmat sekä ajatukset joita niiden seuraaminen herättää.

3) Curling

Kuka on keksinyt, että jään harjaaminen kivimötikän edestä on mielekästä? Kuka päätti että sekin on urheilua? Milloin muutun niin aikuiseksi, etten repeile kuunnellessani suomenkielistä selostusta (kivi lähestyy nänniä)?

2) Kumparelasku

Kuka keksi että jyrkässä mäessä olisi lystikkäämpää laskea, jos se olisi täynnä kumpareita? Ja kenen idea oli laittaa mäkeen myös hyppyreitä? Onko reilua tuomaroida sekä temppujen vaikeutta että pikaista laskua samaan aikaan? Eikö kukaan ajattele urheilijoiden polvia ja nivelsiteitä?

1) Kahden hengen ohjaskelkkailu

Kysymyksiä on tuhansia. Miksi? Kuka? Miten? Kuinka? Milloin? Missä? Kumpi on päällä? Laji on niin kreisi, että melkein tekisi mieli kokeilla. 

 

Kuva: ”Mortensen and Griffall” by The U.S. Army – Flickr: Luge doubles. Licensed under CC BY 2.0 via Commons 

Hyvinvointi Liikunta Ajattelin tänään