Painihommissa

Trikoot päälle, nahkaan öljyä ja painimolskille? Ei sentään. Painiminen on hauskaa, tehokasta kuntoilua ja mielettömän hauskaa. Sitä nimittäin voi harrastaa muutenkin kuin kreikkalaisroomalaisesti. Tällä kertaa lajikokeilussa lukkopaini.

Koska en tunnetusti sano ei millekään mahdollisesti vaaralliselle ja hien pintaan nostavalle puuhalle, lähdin poikien kanssa painimaan. En olisi ikinä uskonut sanovani, että painiminen on oikeasti törkeän hauskaa puuhaa! Testilajina oli lukkopaini, jossa yritetään hallita vastustajaa raajalukkojen ja kuristusten avulla. Lajin (ja samankaltaisen, joskin pyjaman näköisessä asussa toimitettavan brasilialaisen jujutsun) näkyvyys on kovasti noussut vapaaottelun suosion kasvaessa. Enää paini ei siis kuulu vain niille jättimäisille karvaisille ukkeleille liian pienissä trikoissaan.

Kokeneen painijan johdolla pääsimme harjoittelemaan, kuinka kaverin alta pääsee kiemurtelemaan pois, heittämään tämän kaaressa yltään niin että tömähdys käy – ja makeimpana temppuna tekemään komean lukon, jossa altavastaajan asemasta pääsee kiepsahtamaan silmänräpäyksessä tilanteen hallitsijaksi. 

Painiminen on ihastuttavan alkukantaista toimintaa – ja mitä erinomaisinta treeniä koko kropalle aivoja myöden. Lukkopainissa ei välttämättä voita se isoin tyyppi vaan se, kumpi pystyy hyödyntämään omat ja kilpakumppanin liikkeet hyödykseen. Ja mikä mahtava tunne siitä tuleekaan, kun kauhean äheltämisen jälkeen saa parikymmentä kiloa painavamman painitoverin kammettua komeassa kaaressa tatamiin! Tätä on kokeiltava pian uudestaan.