Pallonheittoa ja nostalgiaa
Lihasmuisti on kyllä hieno asia. Sen ansiosta osaa pyöräillä pidemmänkin tauon jälkeen. Tai vaikka jongleerata, kuten minä viikonloppuna.
Kuvat (c)jongleerausoppilas Siiri, 5 v.
Kuten olen joskus aikaisemmin kertoillutkin, harrastin sirkusta melkoisen pitkään, lähestulkoon kolmetoista vuotta. Viimeiset vuodet keskityin jongleeraukseen ja tulitemppuiluun, akrobatia ei selkävaivaiselle ollut se luontaisin laji. Harrastaminen loppui, kun muutin lukion jälkeen Helsinkiin, mitä nyt sattumanvaraisesti kavereiden kanssa heiteltiin ja tuliesityksiä tehtiin.
Rakas siskontyttöni on nyt innostunut sirkuksesta ja käynyt saman sirkuskoulun alkeisryhmässä Täti on ylpeydestä pakahtuen saanut seurata, kuinka viisivuotias on oppinut seisomaan päällään, kävelemään pallolla ja heittämään jos jonkinmoista kuperkeikkaa. Innostus tuntuu olevan pienellä kova. Kaivelin päivänä muutamana varastojani ja löysin vanhat jongleerausvälineeni, jotka päätin lahjoittaa siskontytölle, jolla tulee niille varmasti enemmän käyttöä. Kolmen hyvän pallon (kolme jätin itselleni, keilojen ja kontaktijongleerauspallon ohella) lisäksi lahjoitin eteenpäin kaksi kummitädin ompelemaa, riisillä täytettyä kuutiota. Nyt saa seuraava sukupolvi treenata jongleerauksen perusteita samoilla välineillä kuin minä parikymmentä vuotta sitten!
Opettelimme viime viikonloppuna jongleerauksen perusteita. Oppia oli ammentamassa myös vuoden ikäinen siskonpoika, joka hänkin ansiokkaasti palloja heitteli. Opettamisen lomassa intouduin hieman kokeilemaan vuosien tauon jälkeen. Ja kas! Näppärästi sujui liuta kolmen pallon kuvioita, neljä palloa sain pysymään ilmassa ihan hyvän tovin. Viiden pallon kuviot jäivät tällä kertaa kokeilematta, mutta hyvä mieli jäi. Näemmä sitä jotain vielä muistaa sirkusvuosiltaankin.
Välillä harmittaa, että tuo rakas harrastus on jäänyt. Muistelen kuitenkin niitä tuhansia sirkuksella vietettyjä tunteja lämmöllä. Sirkuksen pukkarista on mukaan tarttunut monta rakasta ystävää ja kasa taitoja, joista on hyötyä edelleen. Kuka tietää, ehkä sitä jossain välissä päätyy takaisin sirkuskoulun aikuisryhmään!