Parkettien voiveitsi

Menin eilen kavereiden kanssa ulos. Ilta sujui rattoisasti, kunnes koitti se pelätty hetki: pitäisi mennä tanssimaan.

Yritin parhaani mukaan piiloutua nurkkaan ja näyttää kiireiseltä kännykänräplääjältä, mutta eihän siitä mitään tullut. Pian kaverit tulivat kädestä vetämään tanssilattialle. Siinä sitä sitten oltiin, heiluttamassa tottelemattomia raajoja suuntaan ja toiseen. Miksi tanssiminen on niin älyttömän vaikeaa?

Tykkään jorata itsekseni kotona ja ehkä joskus baarissa kolmen promillen humalassa. Pystyn seuraamaan yksinkertaisia askelkuvioitakin jos on pakko. Mutta mitään pahempaa en tiedä kuin se itsetietoinen tunne, joka tulee kun pitäisi vain tanssahdella rennosti kavereiden kanssa. Minun kroppaani vain ei ole tehty sellaiseen. Mitä niillä jaloilla pitäisi tehä? Pitääkö käsiä vispata samaan vai eri suuntaan? Ja pitäisikö sitä ahteriakin vielä heiluttaa? Kateellisena katselin kun muut veivasivat huolettomasti menemään.

On erikoista, että kroppa joka kyllä pystyy juoksemaan pitkiä matkoja ja nostamaan satasen maasta ei mitenkään pysty kasuaalisti itseään musiikin mukana vispaamaan. Säälittävää kyllä, siinä jalkojani siirellessäni aloin miettiä, että kuinka kivaa olisikaan tehdä vaikka etukyykkyjä. Voimailuliikkeet ja -välineet tanssilattialle, kiitos!