Pikainen kysymys hitaille pyöräilijöille

Sellaista olen tässä taas miettinyt, että…

miksi kaikkein hitaimpien pyöräiljöiden on aina pakko puskea liikennevaloissa letkan kärkeen tukkimaan tie?

Onkohan tämä pelkästään helsinkiläinen juttu vai universaalimpi ilmiö? Olen useamman vuoden ajan pohdiskellut tätä etenkin työmatkaliikenteessä. Tulee suora, hitaat ohitetaan. Tulee risteys ja liikennevalot, joukon hitain puikkelehtii semivaarallisesti jonon kärkeen ja usein vielä punaisia päin pyörätien jatkeen yli. Seuraa sama ohituskuvio, parhaimmillaan vielä useita kertoja. Ehkä hituri yrittää risteyskaahauksellaan kompensoida verkkaista fillarointitahtiaan, en tiedä. Mutta meitä nopeampia se sapettaa, uskokaa pois. Epäkohteliasta, turhaa ja vielä vaarallista.

Ei edes mennä niihin muihin liikenne- ja pyöräilysääntöihin. Kaikki me voisimme opetella liikennesäännöt ja olla kohteliaita, oli senhetkinen kulkuneuvo mikä hyvänsä. Tässä tiivistetysti vielä toiveeni eri kulkijoille:

Rakas fillaristi: Näytä käsimerkkejä kääntyessäsi. Noudata liikennesääntöjä. Älä aja jalkakäytävällä. Anna nopeammille tilaa.

Rakas autoilija: Seuraa muuta liikennettä, älä älypuhelintasi. Opettele risteyksiin liittyvät väistämissäännöt. Kunnioita ajoradan kanssasi jakavaa pyöräilijää. Älä pysäköi pyörätielle.

Rakas jalankulkija: Seuraa muuta liikennettä, älä älypuhelintasi. Älä juokse autojen ja pyörien eteen. Noudata edes hiukan ennalta-arvattavaa kulkusuuntaa. Jos seisot keskellä pyöräkaistaa ja pyöräilijä soittaa sinulle kelloa, älä huuda/pui nyrkkiäsi/katsele ylöspäin (oikeasti, mitä sieltä taivaalta on oikein tulossa?). 

Kiitos. Ei minulla muuta tähän aamuun.

Kuvan pyöräilijät eivät liity tapaukseen (paitsi että osoittavat ärsyttävän epämääräistä ryhmittymiskäyttäytymistä ruuhka-aikaan). Pahoittelut kuvan pornovaseliini-efektistä, kuoritakin taskuun ja sitä myöden myös kameran linssiin muodostuu hiukan kosteutta, kun polkee hiki hatussa halki kaupungin.