Polviklenkan paksut posket

Voi maanantai, sinä päivien maanantai. Miksi kaikki viikon ankeus tuntuukin kasautuvan tälle päivälle? Ei se mitään että aamulla väsyttää ja töissä on tavallista tympeämmän makuista kahvia, mutta pitikö siihen päälle vielä lyödä yllättäen alkanut polvikipu ja itsepintaisen painonnousun eskaloituminen siihen, että lähimmäinenkin huomaa poskien läskistyneen?

Irvileukamies lupasi tehdä minulle yksinkertaiset laihdutusohjeet. Nehän sitten sainkin.

Aloitetaan vaikka siitä akuutimmasta. Lonkkani tuntuvat aina välillä rytyyttäessä menevän hieman pois paikoiltaan, ja kipu tuntuu ensisijaisesti polvensyrjässä. Yleensä ongelma korjaantuu nopeasti venyttämällä ja naksauttamalla lonkat ääriasentoon, mutta nyt kipu ei ota laantuakseen. Arvatkaa vaan onko lystyiä klenkata ylös kuusi kerrosta rappusia, kun toista jalkaa ei saa koukistettua kunnolla?

Ja sitten se toinen osuus. Suhtaudun jokseensakin ristiriitaisesti tämänhetkiseen kehityssuuntaani. Yhtäältä on megalomaanisen kivaa, että treeni kulkee erinomaisesti, voimatasot nousevat kohisten ja yläkroppaan on tullut reilusti lisää lihasta. Mutta se kääntöpuoli sitten: alan olla keskivartalosta omaan makuuni jo reilusti liian höttöinen. Ylimääräinen kun ei minulla tule mitenkään tasaisesti ympäri kroppaa vaan hyvin tiukalle noin 15 senttimetriä korkealle sektorille vyötärönseudulle. Ja näemmä sitten sinne naamaankin.

Pitäisi varmaan päättää tämä tahaton massakausi vielä kun juoksutrikoot jotenkuten menevät päälle. Jotenkin ei vain yhtään hotsittaisi ottaa oikeasti käyttöön kaikkea sitä vuosien aikana itseensä tankattua tietoa järkevästä painonhallinnasta ja ruokavaliosta, jonka avulla jaksaa vielä treenata mutta jota noudattamalla saisi akuuteimmat fätit pois. Mutta ehkä tämä vastentahtoisuus on vain tämän maanantain syytä. Ei mitään hyvää ole ikinä startattu heti alkuviikosta, eihän?