Pukeutumiskysymys

Kyllä kelpaa puskea kinosten lävitse, kun on kunnon varusteet! Taas kerran on ruotsalainen ratkaissut elämäni pieniä suuria ongelmia.

Tänä syksynä päätin, että saa viime talvi olla viimeinen kerta, kun kiroan takinkauluksesta sisään puskevaa viimaa ja lunta. Koska luotan ruotsalaisten säätilaosaamiseen kuin kallioon, hankin talvitakiksi Didriksonsin Lindsey-parkan. Ja hyvä takki onkin! Pienemmillä pakkasilla takki menee mainiosti pelkän t-paidan kanssa. Tarpeeksi ison karvareunushupun suojissa oli melkoisen paljon mukavampi taivaltaa kaupungin halki kuin pelkällä pipolla.

Ja onhan se ihan kivan näköinenkin. Omani hankin Stadiumista, eikä hintakaan ole mahdoton hyväksi talvirotsiksi.

Muistelin tänään myös teinivuosien talvikokemuksia. Yksi päällimmäisistä muistoista on se, että aina oli varpaat jäässä ja lahkeet märät. Vaan eipä ole enää! Onneksi investoin keskellä kauneinta kesää Haltin outletista löytämiini supermukaviin Villach-kanadasaappaisiin. Kyllä kelpasi kahlata lumihangessa ja loskassa. Ulkomuotokin viehättää meikäläisen silmää enemmän kuin Sorelin malleissa. Ja hei, nämä sentäs olivat kotimaiset, eli talvivarustelussa ollaan Suomi-Ruotsi-ottelussa tasapisteissä.

Aikuisuuden yksi mittari on se, että on valmis uhraamaan osan tyylistään mukavuuden alttarille. Aluksi sitä miettii että tähänkö sitä on tultu, mutta oli minulla melkoisen tyylikkäämpi olo tänään kaupungilla kuin tennareissa ja minitoppiksissa luistelevilla kanssanaisilla.

Olisi kiva kuulla, millaisia luottotalvikamppeita teillä on. Etenkin kokemukset ultimaalisen hyvistä päähineistä ja hansikkaista otetaan ilolla vastaan.