Pumpui kysyy: Mitä liikettä rakastat ja vihaat?

”Mä olen tosi huono penkkipunnerruksessa. Se on ihan hirveää. Sen takia mä en teekään sitä.”

Kuulostaako tutulta? Nyt ilmiannetaan omat suosikki- ja inhokkiliikkeet, perusteluineen. Kas tässä omat top kolmoseni:

Suosikkini:

Maastaveto. Koska olen siinä ihan hyvä. 80 kiloa nousee leikiten useita kertoja, satasen ykkösmaksimi paukkui aikaisemmin keväällä ja kohta varmaan enemmänkin.

Rinnalleveto ja työntö. En tiedä mikä tässä liikkeessä minua niin kiehtoo. En ole siinä kovin hyvä (ennätykseni tein Openien aikaan vetäisemällä 15 kertaa 43 kilolla), mutta jaksan aina kovasti yrittää. Jokin liikkeen teknisyydessä ja monimutkaisuudessa kiehtoo.

Takakyykky. Liikkeiden kuningas, joka välillä voisi kyllä kuulua inhokkilistallekin. Kuten tänään.

Inhokkini:

Leuanveto. Koska olen siinä surkea. Uuteen kotiin kyllä hankin leuanvetotangon, että saan treenattua joka päivä. Tuntuu oudolta, että joskus sitä sai oikeasti 10 leukaa putkeen, tosin saatoin olla rapiat 20 kiloa kevyempikin silloin.

Tempaus. Liikkuvuushaasteet tulevat aina parhaiten ilmi tempaustreenissä. Ottaa kiinni ja kiristää ihan joka paikasta nilkoista aina niskaan saakka. Liikkuvuustreeniä pitäisi lisätä huomattavasti.

Penkkipunnerrus. Ikävä, ikävä liike, josta en ole ikinä oppinut nauttimaan. Tosin jos treenaisin tätä ahkerasti, painot voisivat nousta neljästäkympistä reilusti korkeammalle. Aikoinaan vihasin pystypunnerruksia ja muita olkapäihin ottavia liikkeitä, koska olkani olivat heikot. Mutta mitä enemmän jerkkua alkoi olkavarsiin kertyä, sitä lystikkäämmäksi olkapäiden kurituskin muuttui.

 

Nyt haluan kuulla teidän suosikeistanne ja inhokeistanne. Minkä liikkeen tekeminen salilla tuntuu enkeleiden kosketukselta ja minkä edessä tekisi mieli lähteä kotiin syömään jäätelöä?