Regionaaliraporttia ja suttuisia paparazzikuvia
Lupasin kisaraporttia Kööpenhaminasta jo viime viikolla, mutta elämä ja kesä tulivat väliin. Nyt siis vihdoinkin ajatuksia siitä, kuinka huisin kivaa oli seurata livenä crossfitin epävirallisia euroopanmestaruuskisoja eli regionaaleja, joiden kärki pääsee kamppailemaan Yhdysvaltoihin Games-mestaruudesta.
En liene ainoa, joka palasi intopinkeänä kotiin kisojen jälkeen. Sen verran hienoja suorituksia kolmen päivän aikana nähtiin. Viikonlopun kohokohta oli itseoikeutetusti Porin supermies Jonne Koski, joka voitti miesten sarjan. Katsomossa oli pientä maaotteluhenkeä, sillä ruotsalaisen, alati Kosken kannoilla roikkuneen Lukas Högbergin kannattajat olivat paitsi monilukuisia myös hyvin äänekkäitä. Me yritimme toki pistää takaisin äänenkäytössä, ja siinä ilmeisesti hyvin onnistuttiinkin, sillä ainakin allekirjoittaneella oli maanantaina työreissulle Pariisiin lähtiessä ääntä tuskin ollenkaan. Hurrausta toki annettiin myös Suomen hyvin pärjänneille naiskisaajille.
Emilia Leppänen ja Saara Laaksonen, kaksi Suomen kolmesta supernaisesta. Kuvasta puuttuu Heidi Horelli.
Kisojen seuraaminen paikan päällä oli mahtava kokemus. Oli huisin hienoa nähdä kovia luita tekemässä sitä mitä osaavat parhaiten, mutta yhtäläisen hienoa oli Ballerupissa vallinnut fiilis. Perinteiseen crossfit-tyyliin jokainen kisaaja kannustettiin loppuun asti, ja muiden tsemppaamiseen osallistuivat myös kisaajat itse. Hienoin ja liikuttavin hetki nähtiin lauantaina, kun erinomaisen startin saanut Islannin Katrin Tanja Davidsdottir sakkasi täysin, ja kärkinaiset menivät kirjaimellisesti repimään Davidsdottirin ylös maasta ja takaisin jalattomien köysikiipeilyjen kimppuun. Vannoutunut itkupilli oli tippa linssissä silloin ja kieltämättä muutamaan muuhunkin otteeseen.
Kännykän muisti täyttyi mitä sekalaisimmista otoksista. Näemmä sitä piti ottaa kuva ”CrossFit seal of approvalista”, eväistä (omat kananmunat olivat mukanan joka päivä), toimitsijoista kuin meidän WodConnect-promopaitaseurueestamme.
Koko viikonloppu oli melkoista Pohjoismaiden dominanssia. Kun palkintopallille kipusi joka sarjassa pääosin islantilaisia, ruotsalaisia ja suomalaisia, alkoi väkisinkin siintää mielessä erillinen Etelä- ja Keski-Euroopan regionaali, jos muitakin kuin pohjoismaisia tyyppejä haluttaisiin nähdä itse pääkisassa. Oli myös kiintoisaa seurata tuomareiden työskentelyä, joka näytti harmillisen kirjavalta kisan tärkeä luonne huomioon ottaen. Osa tuomareista näytti ainakin lehtereiltä katsottuna olevan ihan liian löyhiä liikestandardien kanssa, mikä toi turhaa etua joillekin kisaajille. Suunnittelen jatkossa tuomaroivani itsekin enemmän, siksi on kiinnostavaa seurata myös sitä, kuinka dumarit suoriutuvat tehtävistään ja miten linjan saa pidettyä konsistenttina.
Crossfit on laji, jonka seuraajista valtaosa on harrastajia itsekin, ja tämä näkyi myös kisakatsomossa. Pää meni aivan pyörälle Ballerup-areenalle tullessa, kun paikalla oli tuhansittain aivan järkyttävän hyvännäköisiä sporttisia ihmisiä, niin suoritusalueella kuin katsomossa. Välillä ei oikein tiennyt mihin pitäisi katsoa, kun salskeita miehiä oli joka puolella. Yritä siinä sitten keskittyä katsomaan suorituksia, kun katsomo on pullollaan harteikkaita skandeja ja katsomon eteen täräyttää lauma hikisiä paidattomia kisaajia edellisestä erästä.
Regionaali-paparazzi iski. Perjantain asemapaikkamme olikin melkoinen bongailupaikka, sillä pääsimme hämmästelemään ihan lähietäisyydeltä Sam Briggsiä, Oksana Slivenkoa ja Katrin Tanja Davidsdottiria. Lisäksi nappasin vedenhakureissulla kuvan lämmittelyalueelta, ja sain vahingossa fotoon Jonne Kosken. Heräsi kysymys, eikö väärin päin oleva lippis päässä ole vähän vaikea urheilla? Ilmeisesti ei, kun kisa sujui porilaiselta sen verran mallikkaasti.
Sitten odotellaankin itse Gameseja, jotka mitellään heinäkuun lopussa. Sitä ennen voi katsella regionaalivideoita kolmen viikonlopun ajalta kisasivuilta. Olipa kivaa, ensi vuonna ehdottomasti uudelleen! (Ja jos mesenaatti löytyy, niin miksei vaikka tänä vuonna Gameseihinkin hämmästelemään :D)