Sananen kirjoista ja lukemisesta

Rakastan kirjoja ja lukemista varmaankin yhtä paljon kuin treenaamista. Kun ammoin blogia perustin, mietin pitkään perustaisinko kirja- vai treeniaiheisen blogin. Eilen käynnistyneiden kirjamessujen kunniaksi muutamia ajatuksia suosikkikirjoistani ja minulle tärkeistä asioista. Kuvan kirjat nappasin hyllystä jonkinlaisella ”jos talo olisi tulessa ja sinulla kolme sekuntia aikaa ottaa kirjoja mukaan” -periaatteella. Edustus oli kuitenkin aika kiva yhdistelmä eri lajityyppejä, joista pidän kovasti.

 

Lasten- ja nuortenkirjat:

Rakastan lasten- ja nuortenkirjoja, oli sitten kyseessä laadukkaat kuvakirjat tai pöhkö teinifantasia. Harry Potter -sarja on yksi suosikeistani ja oikeasti hyvää nuortenkirjallisuutta, mutta nautin kovasti myös yliluonnollisesta teinihömpästä. Aikuisten hömppää ja chick litiä en siedä, mutta jos siinä on hormonihuuruisia teinejä ja vampyyreja, olen todennäköisesti sen lukenut.

 

Kaunokirjallisuus:

Pienenä olin aivan varma, että minusta tulee kirjailija. Samaa mieltä taisivat olla monet muutkin, sillä luin ja kirjoitin jokseenkin pakkomielteisesti jonnekin seitsemäntoista ikävuoden paikkeille. Sittemmin suhteeni sekä lukemiseen että kirjoittamiseen on muuttunut monimutkaisemmaksi. Kirjoittaminen on jäänyt pöytälaatikkokyhäelmien ja epäonnistuneiden NaNoWriMo-hankkeiden asteelle, mitä nyt olen tehnyt toimittajan duuneja toista vuosikymmentä ja blogannutkin useamman. Kirjallisuuden opiskelut yliopistossa ja kustantamossa työskentely taas vahingoittivat jollain tavalla kykyä nauttia kirjallisuudesta, kun tekstejä alkoi ajatella joko tutkijan tai kustannustoimittajan näkökulmasta.

Yllä olevasta kirjapinosta löytyy muutamia suosikkejani, kuten Jonathan Safran Foerin Extremely Loud & Incredibly Close, jonka jokainen sivu on hengästyttävän kaunis, sekä viime vuosien suosikin Karl Ove Knausgårdin Taisteluni-sarja. Sydämessäni on myös erityinen paikka kirjoille, joissa meidän todellisuuttamme muistuttava maailma murtuu ja alkaa tapahtua kummia, näistä pinossa ovat Angela Carterin ja Jonathan Carrollin kirjat, joita tutkin myös kesken jääneessä gradussani. Olen välillä leikitellyt ajatuksella palata yliopistolle viimeistelemään opintoni, joten ehkä tekin joudutte jatkossa lukemaan treenihorinoiden lisäksi raportteja siitä, kuinka ”Maailmojen välisen rajapinnan murtuminen angloamerikkalaisessa maagisessa realismissa” -tekeleeni edistyy.

Näin jälkikäteen tajusin, että olisi pitänyt napata mukaan myös Taru sormusten herrasta, yksi suosikeistani kautta aikojen.

 

Tietokirjat:

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän nautin tietokirjojen lukemisesta. Esko Valtaojan kirjat ovat mahtavaa iltalukemista, joskin välillä tällaisen käsityskyvyltään rajoittuneemman on mahdotonta pysyä mukana tähtitieteilijän aivoituksissa. 

Suhtaudun hirmuisen nihkeästi kaikenlaiseen oma-aputauhkaan ja elämäntaitokirjallisuuteen, mutta Saku Tuomisen inspiroivilla kirjoilla on ehdottomasti paikka sydämessäni. Pinon ylimmäisenä on viime vuonna ilmestynyt Hyvä elämä. Lyhyt oppimäärä. Tänä vuonna ajattelin taas suorittaa perinteisen Saku Tuominen -fangirlhetkeni ja käydä pyytämässä uuteen Luova järkevyys -kirjaan omistuskirjoituksen.

 

Treenikirjat:

Treenaamiseen, ruokaan ja hyvinvointiin liittyviä kirjoja julkaistaan pilvin pimein, mutta laatua niistä voi olla vaikea löytää. Ohjekirjoja toki löytyy, mutta sellaisia, joita haluaisi lueskella illalla ennen nukkumaan menoa, on jo vaikeampi löytää.

Yhdysvalloissa osataan laadukkaan, viihdyttävän ja hyvin kirjoitetun non-fictionin kustantaminen. Siinä missä Suomessa tietokirjat ovat edelleenkin ”Kansa taisteli, miehet kertovat” -henkisiä järkäleitä tai treenipuolella erilaisia jumppaoppaita, tajutaan rapakon takana myös vetävän tekstin arvo. Tällaisesta kaksi hyvää esimerkkiä ovat Dean Karnazesin Ultramaratoonari sekä miestenlehti Esquiren toimittajan A.J. Jacobsin Kunnon mies, joista jälkimmäisen suomensin viime vuonna. Karnazes kirjoittaa todella pitkien matkojen juoksemisen auvosta ja tuskasta niin vetävästi, että tekisi itsekin mieli ruveta ultramaratoonariksi. Jacobs taas on erikoistunut pistämään itsensä alttiiksi mitä kummallisimmille hankkeille. Kunnon miehessä hän yrittää noudattaa jok’ikistä terveys- ja kuntoneuvoa, ja aikaisemmissa kirjoissaan hän on muun muassa elänyt vuoden kirjaimellisesti Raamattua noudattaen, ulkoistanut elämänsä Intiaan ja lukenut Encyclopedia Britannican kannesta kanteen. 

Itselleni tämän vuoden tärkein treenikirjatuttavuus on jo aikoja sitten julkaistu Frank Forencichin huikea Exuberant Animal, jonka esseissä pohdiskellaan leikkisän eläimen suhdetta nykyaikaiseen elämäntyyliin, liikuntabisnekseen ja moneen muuhun asiaan.

 

***

Olen pitkään miettinyt aloittavani jonkinlaisen treeni- ja hyvinvointiaiheisia kirjoja käsittelevän postaussarjan. Jumppa-aiheisia kirjoja julkaistaan toki pilvin pimein, mutta minä olen kiinnostunut eritoten laadusta. Kiinnostaisiko teitä lukea ajatuksia ja arvosteluja kirjoista? Mitkä ovat itsellenne tärkeimpiä kirjoja, mitä tulee liikkumiseen tai hyvinvointiin?