Sananen naisellisuudesta ja lihaksista

Hajanaisia pohdintoja siitä, saako naisella olla lihakset.

Kirjoitin männä viikolla postauksen siitä, kuinka kroppani on muuttunut melko radikaalisti vuosien varrella. Kirjoitus ja vertailukuva vuosien 2008 ja 2014 välillä kirvoitti paljon kehuvia kommentteja, mutta myös kritiikkiä. Siitä, että en ole naisellinen.

Nimimerkki mies, 33 otti asiakseen tulla kertomaan oman mielipiteensä muodonmuutoksestani. Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä, toki, mutta mikä särähti korvaan oli se, että nimimerkin mielestä olin ennen-kuvassa paljon naisellisempi.

Kuka oikein määrittää sen, mikä on naisellista? Onko naisellisuudelle olemassa jokin universaali määritelmä, jota vasten nimimerkki kokee tarpeelliseksi leimata minut epänaiselliseksi? Minulle on se ja sama, olenko jonkun mielestä epäviehättävä tai vaikka tasapaksu, mutta epänaiselliseksi leimaaminen korpeaa. 

Jos oikein perusasioihin mennään, niin naisellisuus on varmaankin naisen biologisten ominaisuuksien toteuttamista. Eli siis sitä, että pystyy pykäämään kropastaan ulos lapsia ja mielellään pitämään niitä elossa. Tätä laajempaa universaalia naisellisuuden määritelmää en pysty keksimään, loppu on kulttuurin, kasvatuksen, mielipiteiden ja omien mieltymysten muovaamaa. Ja nykypäivänä hyvin laaja-alaista.

Googlailin hieman naisellisuutta ja naisellisuuden määritelmää, ja ensimmäisten tulosten joukossa tuli armoitetun ajattelijan Henry Laasasen ajatukset. Mies, 33, lienee Suomen virallisen katkerikon hengenheimolainen siinä, että naisellisuus on fyysistä heikkoutta, sievää käytöstä ja muuta kliseistä mamselli hädässä -kamaa. Tällaista versiota naisellisuuden määritelmästä en tosiaankaan täytä, enkä haluaisikaan.

Oma käsitykseni naisellisuudesta on hyvin erilainen. Minusta nainen on ensisijaisesti ihminen, ja ihminen toteuttaa ihmisyyttään kehittämällä itseään niin henkisesti kuin fyysisesti. Se, että ei jaksa nostaa kauppakassia, ei ole naisellista. Se on upean, toimivan ruumiinsa haaskuuta. Kropan voimistamisen ei pitäisi olla yksinomaan miehille varattu yksinoikeus. Jos olen voimaharjoittelun ansiosta hyvinvoivempi, itsevarmempi ja sinut kroppani kanssa, miten voisin olla epänaisellisempi kuin silloin, kun en pitänyt ruumiistani ollenkaan? Lisäksi voimatreeni lisää naisilla testosteronin tuotantoa, joka on tärkeä roolissa seksihaluissa, mikä palauttaa meidät takaisin tuohon naisellisuuden lisääntymisaspektiin. Liiallinen treeni voi toki vaikuttaa negatiivisesti kuukautiskiertoon ja lisääntymiskykyyn, mutta huoli pois, mies 33 v., sillä saralla minulla vörkkii erinomaisen hyvin.

Olisi hauska kuulla teiltä, armaat treenaavat naiset, onko teidän naisellisuutenne kyseenalaistettu urheilun takia? Miltä se on tuntunut, miten olette vastanneet? 

Kuva-arvoitus: mamselli hädässä vai ihminen seikkailulla?

Ps. Postasin ajatuksenvaihdon mies, 33:n kanssa myös blogin Facebook-ryhmään, missä se kirvoitti paljon naurua ja kommentteja. Ja epäilyjä siitä, että kyseessä onkin minua pokailemaan tullut pick up artist. Kannattaa käydä tykkäämässä Pumpuista naamakirjassa, jos kiinnostaa saada uutisvirtaan epämääräisiä kuvia ja treeniaiheista jorinaa!

edit: Lisääntymiskyky on ehkä naisellista puhtaan ja kylmän biologisesta lähtökohdasta. Mikään hyvä ja aukoton sekään mittatikku ei ole, enkä halua tällä kolmen pennin ajatusketjulla loukata ketään. Enkä halua muutenkaan että kukaan pahastuu ajatelmistani. Paitsi ehkä laasaslaiset.