Sporttaamisen vaarat

Liikunnan ja urheilun varjopuolia on, että harrastukset alkavat tihkua muun elämän puolelle. Ensin sitä käy kerran pari kaupassa collegehousuissa. Sitten ostaa juoksulenkkarit katukäyttöön puhtaasti mukavuussyistä. Sitten näemmä lähtee juoksulenkiltä saunan kautta baariin käymättä ehostautumisruudun kautta.

Mies päätti lämmittää duunipaikkansa saunan itselleen ja kavereilleen. Minä keksin, että teen pitkän juoksulenkin ja käyn sitten lenkkisaunassa ja samalla moikkaan tyypit.

”Sullapas on tänään sporttinen tyyli”, tokaisi kaveri kun puskin paikalle trikoissa, lenkkareissa ja pipo päässä. Kun selitin, etten suinkaan ole valinnut näitä vaatteita illanvietoon, kuului useammastakin suusta ”Ahaa”.

Hemmetti. Ilmeisesti tyylilleni on tapahtunut jotain, jos ei enää urheiluvaatteita ja arkikledjuja erota toisistaan. Ainakin tarve tälläytyä on lieventynyt huimasti. Saunomisen jälkeen lähdin vielä keskustaan baariin, tukka laittamatta, meikittä, hupparissa ja pussihousumallisissa farkuissa, juoksulenkkarit jalassa. Tiskillä kaivoin tyynesti lompakkoa repun taskusta sykemittarin ja märkien juoksukamojen joukosta ja koin suurta tyydytystä siitä, että olen jo sen ikäinen, ettei minun tarvitse välittää tippaakaan siitä, olenko tälläytynyt kapakkaan vai en.

Ja tiedättekös mikä oli kivaa? Se, että  kotiin päästyään (maltillisesti ennen puoltayötä tietenkin) ei tarvinnut käydä kauheaa meikinpuhdistusshowta läpi!