Syksy, bring it on!
Onko väärin odottaa syksyn pimeyttä ja sateita?
Olen oudon innoissani syksyn tulosta. Älkää ymmärtäkö väärin, minusta tämä poikkeuksellisen pitkään jatkunut kesä on ihana, mutta samalla kuitenkin odotan jo seuraavaa vuodenaikaa. Lähestulkoon kaipaan sysipimeitä iltoja ja kehnoja kelejä, jolloin jäädä himaan himmailemaan kirjan ja kahvipannun kanssa. Tai kehnoja kelejä, jolloin voi lähteä ulos kikkailemaan olosuhteista huolimatta.
On varmaan jokin ennenaikaisen keski-ikäistymisen merkki, että olen oudon innoissani erilaisista säänkestävistä, turvallisuutta parantavista ja funktionaalisista asioista. Viime viikonloppuna tein vihdoin fillarista syyskelpoisen asentamalla sortimentin valoja ja heijastimia sekä putsaamalla takapakan ja kiristämällä jarruja. Laitoin heijastinteippiä ensin pyörän runkoon. Sitten tarakkaan. Sitten kypärään. Eipä olisi kymmenen vuoden takainen minä varmasti uskonut minun olevan tätä nykyä heijastinmaaninen safety first -täti!
Samanlaisella innolla suhtaudun myös sadekamoihin. Saan outoa nautintoa siitä, että olen ulkona surkeassa kelissä ja mukavissa tamineissa. Tänä syksynä ja talvena on tarkoitus fillaroida töihin ja treeneihin tuli taivaalta mitä vain, ja tässä projektissa kunnon kamat auttavat melkoisesti. Oheista Haglöfsiltä saamaani, aktiiviliikkumiseen tarkoitettua Gram Comp -kuoritakkia olen ehtinyt jo koeajaa muutamassa kaatosateessa, ja voin todeta että kunnon kuori paransi sekä ajomukavuutta että tuntemaani moraalista ylemmyyttä eksponentiaalisesti. Antaa tulla, syksy, täällä ollaan valmiita!