Syö leivoksia, tee ennätyksiä

Viime viikkoina on tahkottu uusia ennätyksiä niin urakalla, että meinaa loppua tila ennätystaulusta salilla oman nimeni kohdalta. Pelkästään tässä kuussa on korotettu tempausennätystä maasta ja polvelta ja tänään tein uuden ykkösen rinnallevedossa.

Mitä yhteistä kaikilla ennätyksillä on? Söin töissä ennen suoritusta leivoksia.

Viime viikon tempausenkkapäivänä palaverissa oli tarjolla leivoksia. Eilen ennen tempauksia söin pomon nimipäivän kunniaksi kuppikakun. Ja tänään kokouksessa oli tarjolla kakkua. Ja kas, jokaisena leivospäivänä paukkui uusi ennätys. Söinkö viime viikon keskiviikkona leivoksia? En. Paukkuivatko ennätykset? Ei.

Jos tarkkoja ollaan, yhteisiä nimittäjiä on varmasti enemmänkin. Olen treenannut säännöllisesti, käynyt hinkkaamassa tekniikkaa avoimissa harjoituksissa, nukkunut paljon ja syönyt järkevästi. Ja muutenkin pystynyt asennoitumaan painonnostoon niin, että ei tee mieli ruveta pillittämään kun homma alkaa sakata, vaan sisuunnun ja yritän kahta kovemmin.

Olisi mahtavaa, jos kehitys jatkuisi aina suoraviivaisena. On äärimmäisen turhauttavaa joutua tasaiseen vaiheeseen ja sitäkin ikävämpää huomata tulosten laskevan. Toisaalta taas pitää ajatella sitä, kuinka hyvältä tuntuu, kun vihdoin suvantovaiheen jälkeen kulkee taas. 

Piti tehdä teille hieno graafi, joka havainnollistaa leivoksensyönti- ja ennätyspäivien korrelaation, mutta taidan sittenkin painua pehkuihin. Voi olla, että ennätykset tulevat paremmin hyvien unien jälkeen kuin keskivertoja excel-taitojani esitellen.

Edit: Tässä vielä videotodiste ns. leivosrivestä:

//www.youtube.com/embed/Y07gXcPlXn8