Tag: brasilialainen jujutsu

Mitä minä halusinkaan vuonna 2012? Mieleeni muistui aivan sattumalta, että kirjoitin ammoin blogissa fitness bucket listista, eli asioista joita haluan joskus tehdä. Kävin kaivelemassa arkistoja ja kappas, neljä vuotta sitten olin kynäillyt omaa ämpärilistaani. Oli hauskaa ja osin hämmentävääkin tarkastella treenitavoitteitaan muutaman vuoden takaa. Osan olen toteuttanut, osa on autuaasti painunut unholaan. Tässä katsaus vuoden […]

Kolmessa vuodessa ehtii jos vaikka mitä. Laura De Lille haastoi viime viikolla ihmiset kertomaan, millaisia he olivat kolme vuotta takaperin. Oli ilo lukea muiden postauksia aiheesta, ja ajauduin itsekin muistelemaan omaa itseäni muutaman vuoden takaa.  Yhtäältä tuntuu, että vuosi 2012 oli aivan hiljattain, mutta toisaalta noista ajoista on ikuisuus. Tunnistan kyllä tuon Kampissa unelmiensa ullakkohuoneistossa […]

Blogi on saanut viime aikoina melkoisen määrän uusia lukijoita. Tervetuloa, kiva että löysitte paikalle. Jotenkin tuntuu että esittelyt ovat paikallaan. Pahoittelut niille, kenelle tämä on jo tuttua, mutta kertaus on opintojen äiti ja niin edelleen. Moi, olen Lotta. 30-vuotias markkinointi- ja viestintätyöläinen sekä kirjoja, kahvia ja ruokaa rakastava vanhapiika Helsingin itäisestä kantakaupungista.  Lapsuuteni ja teinivuoteni […]

Viime viikkoina treenaaminen on tuottanut määrättömästi iloa. Yksittäiset harjoitukset ovat toki aiheuttaneet välillä turhautumista ja kyyneliäkin, mutta kokonaisuutena urheileminen maistuu tällä hetkellä melkein epäilyttävän hyvältä. Aloin miettiä, mistä moinen intopinkeily oikein johtuu. Keksin hyvään treeniboogieen kolme keskeistä syytä: 1. Entistä säännöllisempi elämä Vaihdoin duunipaikkaa vuodenvaihteessa. Paljon opeteltavaa ja uutta löytyy, mutta merkittävin ero edelliseen työhöni on […]

Siinä missä alkuviikosta fiilisteltiin mennyttä, on nyt aika miettiä vähän tulevaa. En ole mikään uudenvuodenlupausten kannattaja, mutta tällaisia ajatuksia minulla on mielessä juuri alkaneen 365-päiväisen rotaation kunniaksi: Treenin puolella mietin aluksi, että voisin asettaa uusia kilorajoja vaikkapa kyykyn ja maastavedon ykkösmaksimeihin, mutta tulin sitten toisiin aatoksiin. Viime vuonna kehitystäni haittasi eniten epäsäännöllinen treenaaminen, kun sairastelu […]

Eilinen sujui hieman erilaisen hikiliikunnan parissa kuin yleensä. Selkä jumittelee edelleen sen verran, että päätin jättää rankat kyykkytreenit väliin ja tehdä kavereiden kanssa urheilutreffit. Aluksi suunnittelimme pitkää lenkkiä, mutta lopulta päädyimmekin Kisahallin painisaliin. Ja mikä hieno päätös se olikaan! Vedimme erän toisensa jälkeen ilman sen ihmeempiä pausseja niin, että yhden levätessä kaksi sparrasivat ja kaikki […]

Painiminen, siis. Kävin tänään kannustamassa paria brassijujutsua harrastavaa kaveria Helsingin itsepuolustuskoulun kisoissa ja huomasin, että kyllä taas tekisi mieli vähän makoilla hikisenä kavereiden kanssa. https://www.youtube.com/watch?v=XM3YfndDWDc Kesällä tulee kuukauden mittainen crossfit-tauko, kun sali sulkee ovensa valmentajien loman ajaksi. Mitäs jos ottaisi kesätavoitteekseen käydä taas painimassa kavereiden kanssa? Tuntuu että alkeidenkin alkeet ovat ehtineet kadota päästä, mutta […]

Mietintöjä siitä, miksei aina huvita ja onko meille jokaiselle se oikea tuolla jossain. Koko syksy on mennyt urheilumielessä vähän tahmeasti. Mukavaa on ollut, painiminen on sujunut. Silti on ollut jotenkin tunkkaista ja pikkuisen väkinäistä. En osannut ensin paikallistaa, mistä oikein oli kyse. Olin kuitenkin palannut monta kertaa lauseeseen, jonka eräs kamppailijatoveri lausui painisalin pukuhuoneessa. ”Menin […]

Tämä oli opettavainen viikko. Paitsi painin kannalta, myös suurempien linjojen suhteen. Opin nimittäin, että urheiluun, kuntoiluun ja harrastustoimintaan täytyy käyttää laastaritekniikkaa: jahkailu ja vatvominen ei auta, vaan toimeen on rynnättävä pää edellä. Kuva: Kristian Salo Kun vielä maanantaina jännitin kunnon treenin uudelleen aloittamista, nyt jo tuntuu  siltä, että painiminen onkin taas parasta maailmassa ja jälleen […]

Pää on ihmisen tärkein liikuntaelin. Se tuli tänään huomattua, kun kroppa meinasi sipata mutta mieli vielä jaksoi yrittää ja kannusti jaksamaan treenit loppuun saakka. Ja niin selvittiin painiseminaarin ensimmäisestä päivästä ilman itkua! On kuulkaas varsinainen via dolorosa kun menee neljäksi tunniksi painimaan itseään huomattavasti etevämpien ihmisten kanssa. Ja tekee sen huomenna uudelleen. Tänään on kuritettu […]