Treenittömän viikon opetukset
Olen ollut viikon treenitauolla, koska kroppa ja pää ovat melkoisen itsepintaisesti vaatineet lepoa. On erinomaisen kummallista olla jouten, kun normaalisti lähes jokainen ilta kuluu hikoillessa. Kas tällaisia huomioita tein viime viikolla:
Alkuilta on tehnyt comebackin. Normaalisti kello seitsemäntoista ja kahdenkymmenen välillä ei tapahdu juuri muuta kuin treeniä ja matkustamista treeneihin tai niistä pois oheisaktiviteetteineen. Nyt olen ollut kotona kuudelta hämmästelemässä, että mitäs täällä tehdään näin kummallisena aikana.
Roskaruoka on koukuttavaa. Päätin lepoviikon alun kunniaksi syödä juuri niin paljon ja juuri sitä mitä huvittaa. Joten tulin marketista kotiin kassi täynnä leipää, suklaata ja sipsejä. Parin päivän porsastelun jälkeen huomasin, että herkkuhimo seuraa minua joka paikkaan. Lounaalla tekisi mieli vetää pizzaa, iltaisin toivon että kaapista löytyisi vielä yksi levy Fazerin hasselpähkinärouhesuklaata. Huomasin myös himoitsevani alkoholia huomattavasti enemmän kuin normaalisti. Tähän himotukseen löytyi helposti lääke, kun seitsemän päivän sisään osui kolme alkoholiaiheista duunikeikkaa.
Unen laatu on surkeaa. Olen pyörinyt sängyssä rauhattomana ja heräillyt keskellä yötä. Stressillä voi olla syynsä asiaan, mutta pääasiassa syytän huonosta nukkumisesta treenittömyyttä (ja vähän ehkä edellisen kohdan alkoholinnauttimista). Ahkerasti urheillessa tuntuu saavutukselta, että on hereillä vielä siinä vaiheessa kun lukuvalon energiansäästölamppu himmenee. Nyt on mennyt tunti jos toinenkin uniajasta pakkopötköttämiseen. Unetkin ovat olleet levottomia, olen muun muassa miekkaillut duunikaverin kanssa siitä, kumpi saa pitää työpaikkansa (ja henkensä) – pomo kun oli keksinyt yt-neuvotteluja kustanustehokkaamman tavan päästä väestä eroon.
Treenittömälle ei synny pyykkiä. Normaalisti hurrutan pesukonetta noin joka toinen päivä. Nyt kesti melkein viikko saada kone täyteen. Kalsarit meinasivat loppua kesken, kun odotin että saisi kokonaisen koneellisen latinkiin. Sukat loppuivat jo kolmannen päivän jälkeen. Ehjien nilkkasukkien kauppaan menemisen sijaan ratkaisin ongelman siirtymällä hameiden käyttäjäksi. Tätäkään ei normaalisti tule tehtyä, kun joutuu polkemaan pitkin kaupunkia miesten fillarilla.
Televisiosarjat ovat aikamme oopiumia. Päätin sitten hankkia Netflixin. Virhe. Vietin kokonaisen illan puolittaisessa koomassa katsellen How I Met Your Motherin ensimmäisen tuotantokauden jaksoja. Siinä ajassa olisi lukenut kirjan tai pari. Niitä en ole lukenut paljon ollenkaan, edes nukkumaan mennessä. Ihme ettei läppäri ole vielä kasvanut vatsaani kiinni, niin tiiviisti olen köllöttänyt masini mahan päällä.
Lepo on kuitenkin tehnyt höpöä. Nyt tekisi pirusti mieli jo treenata, mutta päätin palata jumpan pariin vasta loppuviikosta. Tosin optimistisesti aion pakata tänään matkalaukkuun juoksuvaatteet. Olen uskotellut itselleni, että aion mennä lenkille, kun lähden muutamaksi päiväksi juttukeikalle Skotlantiin. Niin-pä.