Tuomio, osa 2

”Älä istu kuin Quasimodo, lupaa tehdä jumppasi ja juokse pois.” Fysioterapeutilla käynti osoitti, miksi lievä luulosairaus ja valtaisa pessimismi on välillä tarpeen: tilanne oli paljon parempi kuin alun perin pelättiin!

Lähdin vastaanotolta keveästi hypellen kuin (klesa) kevätvarsa. Selässä ei ole mitään, mitä niksauttelemalla, hieronnalla ja jumpalla ei korjattaisi. Urheillakin saan, kroppaa kuunnellen, vaikka heti. Lauantaina juostavaa Extreme Runiakaan fyssari ei kieltänyt, mitä nyt kummasteli nykynuorison urheiluvalintoja.

Ihan parasta! Se, että selkä ei yhdestä niksauttelusta ja jumpasta merkittävästi parantunut, on sivuseikka. Nyt kun pää tietää, että mitään kohtalokkaan huonoa ei kropassa ole, uskaltaa se antaa vanhan mätisäkinkin tehdä mitä se haluaa – liikkua vähän lujempaa.

Hyvä maanantai!