Tutkimattomat ovat kroppasi tiet
Mitä nainen saa kuulla palatessaan puolentoista kuukauden juoksupainotteiselta voimatreenitauolta takaisin salille?
”Ootko sä bodaillut koko kesän kun sulla on noin älyttömät olkapäät?”
No just. Oli outoa kuulla kehuja lihaksikkaasta ulkomuodostaan, kun omasta näkökulmasta kesä oli vierähtänyt juoksulenkkien välissä pääosin kirjoja lukien ja hampurilaisia syöden. Itsestäni tuntui, että ne vähäisetkin gainsit, joita kropassa kaiken voimailun jälkeen keväällä näkyi, olivat kadonneet laiskottelun myötä. Ilmeisesti tilanne ei kuitenkaan ollut niin dramaattinen, sillä sain muutenkin kommentteja siitä, että näytin ruskettuneelta ja hyväkuntoiselta, vaikka en mielestäni treenannut juurikaan enkä ottanut aurnkoakaan (jos se nyt ylipäänsä näyttäytyi koko loman aikana).
Välillä kroppa vain ei reagoi (sisäisesti tai ulkoisesti) sillä tavalla kuin odottaisi, tai ainakaan sillä aikahaarukalla mitä olettaisi. Vaikka toivoisin hirvittävän kovasti, että salaisuus hyväkuntoiselta näyttämiseen piilisi kaikissa syömissäni hampurilaisissa, oikeasti kommentoijat taisivat kaikki sanoa samaa asiaa eri sanoin: taisin näyttää levänneeltä, sillä sitä todellakin olin.