Vähän fiinimpää jumppaa

Kävinpä elämäni ensimmäistä kertaa oikeassa kuntokeskuksessa. Hienoa oli, ja niin teknistä etten osannut edes suihkua käyttää.

Kun on tottunut askeettiseen kellarisaliin, tuntuu moderni ja ikkunallinen kuntokeskus melkoisen pompöösiltä paikalta. Omat ryhmäliikuntakokemukseni rajoittuvat Yliopistoliikunnan nahkean Hallintorakennuksen  jumppiin ja salillakin käyn melkoisen simppeleissä paikoissa.

Joten kun sain kokeilukupongin Elixiaan, tottahan toki sitä piti lähteä kulttuuriantropologiselle retkelle Salmisaaren jättimäiseen kuntokeskukseen. Tueksi ja turvaksi kahvakuulatunnille ja salikäynnille nappasin rakkaan ystävän Miian, joka on yhtä lailla pykälää karumpien olojen liikuntakasvatti.

Hämmästeltävää tosiaankin riitti. Kaikki tuntui olevan suurta kuin Amerikassa, pukuhuoneista lähtien. Ja se valon määrä! Kellaripunttiin tottuneelle ikkunoista aukeava merimaisema tuntui melkoiselta luksukselta. Masinia ja vimpainta oli jos jonkinlaista (sentäs yläkerrasta löytyi vapaapainoalue, hetken jo huolestuin ettei sellaista olisi ollenkaan).

Liikuntakeskukset eivät ole niitä huokeimpia treenauspaikkoja, mutta kyllä sillä rahalla varmaan jotain saakin. Ainakin peseytymispuolella! Sekoilimme megateknisten suihkujen ja saunaosaston kanssa lahjakkaasti kuin maalaistollot. Missä vaiheessa kaikesta on tullut niin hifiä?

Erityiskiitoksen Salmisaaren Elixia saa valoisuudesta ja saunoista (huomaa monikko: oli höyry-, infrapuna- ja normisaunaa!). En minä varmaan heti ole armasta City Gymiä jättämässä, mutta ymmärrän kyllä mikä hienoissa keskuksissa väkeä viehättää. Paitsi se hemmetin vaikeasti ymmärrettävä suihku.

(Kuva Elixian sivuilta)