Viikon sekalaisurheilut (ja Pumpui goes guidette)

On ollut tolkuttoman vaikea päästä takaisin kiinni oikeaan, raastavaan ja tavoitteelliseen treenimoodiin. Tälläkin viikolla olen pääosin puuhastellut kaikenlaista liikunnallista. Ja touhunnut muutenkin monelaisen itselleni epätyypillisen aktiviteetin parissa.

Kuten pukeutunut Serbiasta ostamaani kammottavaan pinkkiin makkarankuorimekkoon ystävän Jersey Shore -teemasynttäreille.

Olen vannonut monena sunnuntaina, että ensi viikolla menen taas kamppailutreeneihin ja alan noudattaa uutta saliregiimiä. Aina on kuitenkin ollut jotain menoa ja säätöä, joka on mukamas estänyt suunnitelmaa toteutumasta.

Tämän viikon touhut menivät näin:

tiistai: 10,5 km lenkki + mäki-intervalleja (1 h)
keskiviikko: 1 km uinti ja leuanlouskutus (45 min)
perjantai: pyöräily (1 h) ja mustikanpoiminta kaatosateessa (1 h 30 min)
lauantai: sali, jalkatreeniä (45 min)

Perjantain mustikkaretki Espooseen oli enemmän henkisen kuin fyysisen kestävyyden koe. Foreca lupasi aurinkoista, mutta Nuuksion laitamilla roikkui itsepintainen kova sade, joka teki polkemisesta ja poimisesta aikamoisen ikävää. Vaan niinpä sinnikkäästi poimittiin pari setäjogurttipurkkia täyteen, jotta saatiin talveksi rahkan päälle jotain metsässä kasvanutta. Peratessa selvisi muuten samalla, että olen hämähäkinpoiminnan erikoisnainen. Aika monta monijalkaista ystävää oli eksynyt mustikoiden mukaan.

Ja koska taas maanantai häämöttää, lupaan taas ryhdistäytyä ensi viikolle. Vaikka välillä sitä ihmetteleekin, miksi ihmeessä viettää aikaansa treenaamalla ja syömisiään vahtimalla, niin hetkittäin sitä näkee jo tuloksiakin. Kaverin ottamassa guidoposeerauksessa alkavat nimittäin näkyä selkälihasten alut. Tämän kuvan voimalla ensi viikon salitreenit käyntiin!

Ps. Luovutin tuon kauniin mekon ystäväni Toukon (n. 2 metriä, n. 120 kiloa) ylle, eli minua ei valitettavasti enää tulla hepenessä näkemään. Luojan kiitos.