Viikon treenit ja salivalitus

Teen nyt oman henkilökohtaisen blogietikettini suhteen kaksoisrikkeen: aion kertoa viikon treeneistäni ja vielä valittaa niistä.

Miten voi olla, että monta monta kertaa viikossa urheilevana oloni on yhtä atleettinen kuin ystävällämme Pillsburyn taikinapojalla tässä:

Ensin ne viikon treenit

Maanantai: brasilialainen jujutsu 1 h 30 min; melkein meinasin itkeä kun turhautti
Tiistai: thainyrkkeily 1 h 15 min; ei tullut mistään mitään
Keskiviikko: brasilialainen jujutsu 1 h 30 min; vähän paremmin kuin maanantaina mutta ei siltikään hyvin
Torstai: lenkkeily 45 min; jos en olisi eksynyt matkalla postiin, olisin lopettanut puolessavälissä
Sunnuntai: kuntosali 1 h 15 min; ei tehnyt mieli nostaa puntteja vaan kitistä siitä kuinka kamalaa se on

Jotenkin sitä olettaisi, että näin ahkerasti urheilemalla sitä muuttuisi ajan myötä taitavammaksi ja urheilullisemmaksi. Mutta ei ainakaan tämän viikon antisaavutusten perusteella. Pahinta oli tänään salilla: liikkeiden tekeminen tuntui kauhealta ja itse asiassa pelkkä ajatuskin treenaamisesta tuntui inhottavalta. Harvinaista kyllä, tänään ei treeni tuonut huomattavaa kohotusta mielialaan. Yleensä kun treeni menee mönkään, seurauksena on sisuuntuminen ja päätös yrittää entistä kovemmin ensi viikolla. Nyt teki mieli lopettaa koko liikkuminen ja jäädä sohvalle syömään sipsejä. Tosin ei ole kotona niitäkään.

Tuleeko teille pitkiä ja ankeita taantumakausia, ja ennen kaikkea miten pääsette niistä ohi? Voinko luottaa siihen, että ensi viikolla taas alkaa helpottaa?