Viikonlopun menovinkki: Huikea Quidam

Akrobaatteja! Jonglöörejä! Pelle-klezmeriä! Tällä viikolla on mahdollisuus päästä jälleen katsomaan maailmanluokan sirkusta, kun Cirque du Soleilin Quidam pyörii Helsingissä.

Minulla on pitkäaikainen ja melko intohimoinen suhde Cirque du Soleiliin. Harrastin koko nuoruuteni sirkusta, ja Soleilin käsittämättömät taiturit olivat meille pienille sirkustelijoille idoleita, käsittämättömän taitavia ja elegantteja ammattilaisia. Joulunaika oli sirkusintoilijan parasta aikaa, kun Yle näytti pyhien ratoksi Soleilin esityksiä, joita sitten videolta katsottiin yhä uudelleen. Haaveilinpa minäkin pääseväni joskus esiintymään Soleiliin.

Sittemmin olen päässyt näkemään esityksiä myös livenä: Saltimbancon, Alegrian muutamaan kertaan, muutaman sisäestradeille suunnitellun produktion sekä uudemman telttashow Koozan. En ole mikään kova yksityiselämän takia itkijä, mutta sirkuksessa itken aina, viimeistään silloin kun ensimmäinen joukkokohtaus alkaa. Kävin katsomassa Koozan Madridissa, ja siellä silmät kostuivat ensi kerran jo silloin, kun sirkusteltta alkoi häämöttää talojen lomasta. 

Quidam oli muistaakseni ensimmäinen Soleil-produktio, jonka näin televisiosta. VHS-nauhat tuli kulutettua puhki, kun katsoin esityksen yhä uudelleen. En malta odottaa, että pääsen näkemään shown livenä lauantai-iltana! Ja pakkohan se on tunnustaa: olen jo ehkä ollut tippa linssissä muutaman kerran kun vain ajattelen että pääsen näkemään produktion ihan läheltä. 

(Ja joo, arvatkaa olenko kateellinen niille bloggareille jotka olivat eilen päässeet Quidamin bäkkärille tapaamaan esiintyjiä? No enpä ollenkaan. En sitten yhtään.)