Vuorten kutsu

Tiedättekö sen tunteen, kun saapuu johonkin paikkaan ja kokee jollain oudolla tavalla kuuluvansa sinne? Koen noita tunteita harvoin kaupungeissa, mutta monissa muissa paikoissa kyllä: Skotlannin nummilla, tuulisilla kivisillä rannoilla ja erityisesti aina Alpeilla.

Tai no, aina ja aina, sen kaksi kertaa kun olen Alpeilla käynyt. Ensimmäisellä kerralla tutkailin Alppeja Slovenian puolelta, sitten Pohjois-Italiasta. Kaikista reissumuistoista rakkaimpiin kuuluu monta alppimuistoa: mieletön maastopyöräretki Dolomiiteilla niin hengästyttävän kauniissa maisemissa että en ole koskaan edes osannut kirjoittaa tänne kuinka hienoa se oli, tirolilaiskylässä nautittu Aperol Spritz pitkän vaelluspäivän jälkeen, Juliaanisten Alppien jylhyyden keskeltä löydetty ruohotasanko.

Vaikka olenkin löytänyt sisältäni henkisen vuoristokääpiön, ovat tutkimusretkeni vuoristoon olleet aina melko maltillisia ja turvallisia. Mielessä alkaa kuitenkin poltella erilaisia mahdollisuuksia: pidempiä vaelluksia basecampin kautta käymättä, kiipeilyä, seikkailua… Mutta miten aloittaa seikkailijattaren uransa? Järjestetäänkö jossakin vuoristoseikkailukursseja?

Seuraava vuorikeikka alkaakin jo huomenna, kun suuntaamme Teräsmeduusoiden voimin Itävaltaan. Voitte vain uskoa kuinka innoissani olen matkasta! Reissukuulumisia kannattaa seurata Instagramissa tunnisteella #teräsmeduusat (tai virallisia joskin järjettömiä matkahäsiä #stahlwaschlappen ja #achtungszone käyttäen…)