Yhä ylös yrittää

Lajikokeilussa boulderointi. Pähkinänkuoressa ilman köyttä kiipeileminen oli superrankkaa käsi- ja selkätreeniä, hikisiä kämmeniä ja itsensä ylittämisen tuntemuksia.

Joku lohkaisi hiljattan, että boulderoinnista on tullut hipsterien uusi suosikkilaji. Siitä en tiedä, mutta pirun suosittua se ainakin on, jos sen mittarina käytetään Pasilan Cave-boulderointikeskuksen vilinää.

Olen joskus vuonna miekka ja kilpi kokeillut köysikiipeilyä, mutta ilman turvanarua seinän kipuaminen oli oikeastaan mukavampaa ilman naruista stressaamista. Kuten paljon kiipeillyt kaveri sanoikin, boulderoinnissa ei ole kyse siitä, että pääsee 30 metriin supernopeasti vaan että saa väsytettyä itsensä vaikka jo kolmessa metrissä.

Ja rankkaa se olikin! Näpit tutisten sai itseään hilata kohti korkeuksia. Aluksi kiipeäminen jännitti tolkuttomasti, mutta mielen ja kropan lämmettyä kiipeämisestä tuli todella hauskaa. Selvitin kaikki helpoimman eli nelostason reitit ja yhden viitosenkin, mikä oli tällaiselle hienoisesta korkeanpaikankammosta kärsivälle kiipeilynoviisille melkoinen saavutus. Ja melkein parasta kiipeämisessä oli se pelottavin osuus, eli putoaminen.