Rakkaat Lilyn kirjoittaja-kanssasisareni,

Oletteko koskaan kohdanneet tilannetta, jossa olette kirjoittaneet tekstiänne pitkät pätkät, uhranneet sille runsaasti yli tunnin elämästänne, sitten tehneet sormilanne jonkin mystisen näppäin-yhdistelmän ja puff, kaikki on poissa. Minulle? Oi kyllä, sanoisin että viisi kertaa. Ensimäisen tekstin häviämisen koettuani saatoin melkein hajottaa parvekkeemme lasioven. Ai tämänkö aiheen kanssakin? Oi kyllä, myös tämän tekstin lähes valmiiksi saatuani kaikki hävisi mitään varoittamatta jonnekin bittitaivaan tuuliin.

Tämä olkoon nöyrä pyyntöni teille Lilyn rakentajat: automaattinen tallennus. Pliis.

huoh. Nyt se on sanottu. Asiaan:

Castingien ja muutaman bookatun työni lisäksi minulla on ollut enemmän kuin tarpeeksi aikaa käyskennellä pitkin Pariisin katuja. Mikä on mitä ihanempaa ajanvietettä, tiedän nyt jo muistelevani mummona koiriani rapsuttamisen ohella näitä Pariisissa vietettyjä päiviäni. Usein käy niin, että päätettyäni lähteä vaikka Louvreen, en koskaan pääse sinne saakka. Sillä tuolla kulman takana näkyy jotain ihanaa ja se katu näyttääkin niin ihanalta, vaikka se lähtee ihan väärään suuntaan.. Olen helposti houkuteltavissa. Että bon courage vaan teillekin matkallanne näihin helmiin:

LEMPI RAVINTOLAT:

Sol Semilla, 23 Rue des Vinaigriers, 10. kaupunginosa. Täältä löytyy vegeä, luomua ja suomalainen tarjoilija! Mukaan voi myös ostaa kaikenmaailman siemeniä ja superfoodeja. 

Go Sushi, 14 Rue Washington, 8. kaupunginosa. J’adoooore sushi, joten 20euron sushi-buffet, jossa tarjoillaan pöytiin on syy miksi kävin viime marraskuussa tässä ravintolassa muistaakseni kolmesti. Ravintola on sisältäkin viihtyisä, mitä harvoin voi sanoa edullisista sushi-mestoista.

Chez Mamie Green, 25 Rue de la Forge Royale, 11. kaupunginosa. Tämäkin vegeravintola leikkimökkimäisellä sisustuksella. Itse koin täällä brunssin, joka sisälsi kahvin, tuorepuristetun mehun, pannukakkuja omavalintaisella täytteellä, salaatin, kananmunapaistoksen, tummaa leipää ja omavalintaisen jälkiruuan. Maistui terveelliseltä, kotitekoiselta, herkulliselta. 

Rue de Lappe, 11. kaupunginosa. Tämä katu on täynnä ravintoloita ja baareja, jotka ovat aina tupatentäynnä. On espanjalaista, meksikolaista, crepejä, uuniperunaa, intialaista, egyptiläistä, thai-ravintoloita.. Erikoisimman näköinen on baari, jonka ovea ei lähes edes erota kaiken hasiskasvikoristeiden (??) seasta. Haastan kaikki Rue de Lappen baarikierrokseen, jokaisesta paikasta täytyy tilata ainakin yksi lasillinen!

LIIAN HERKULLISET KAHVILAT:

Jokaisen Pariisin kadun varrella tulee vastaan 54 boulangerita, eli leipomoa, joiden ohi kävellessä niiden ovesta pelmahtaa mitä huumaavin pain au chocolaten tuoksu. Ja jos astuisin sisään jokaikiseen ihanaan ja tunnelmaiseen baari-kahvilaan, minne haluaisin poiketa, juodut kahvit olisivat vieneet minut jo konkurssiin ainakin neljä kertaa. Näihin olen kuitenkin sortunut ja palanut vielä uudestaankin:

Ounissi, 140 Rue Faubourg Saint-Antoine, 11. kaupunginosa. Minun lähileipomoni, jonka voin kattavan vertailun jälkeen todeta tarjoavan Pariisin parhaat ruispähkinäviikuna -ja maissileivät sekä suussasulavimmat ja kookkaimmat pain au chocolatet. Miesmyyjällä on tosin erikoisen korkea ääni. Ihan vaan btw.

Holy Belly, 19 Rue Lucien Sampaix, 10. kaupunginosa. Tämä sopii myös ravintolat-listaan, Holy Belly tarjoaa söpöjen tarjoilijoiden lisäksi rakkaudella tehtyjä, terveellistä ja kausiluontoista ruokaa. Olen kokeillut ainoastaan paikan kahvin sekä älyttömön herkulliset kaurakarpalokeksit. Tämä virhe korjautunee ensi viikolla. 

Le 138, 138 Rue Faubourg Saint-Antoine, 11. kaupunginosa. Tästä olenkin kertonut jo aikaisemmin. Paikan sisustus on olohuonemainen, sohvat ovat pehmeitä, pöydät tummia, menu yksinkertainen, mutta kaikki taatusti heidän lupauksen mukaan omasta keittiöstä. Kahvi on halpaa ja banaani-suklaa-kahvi -smoothie iha hirveen hyvää!

Cafe de Flore, 172 Boulevard Saint Germain, 6. kaupunginosa. Tämä on yksi Pariisin vanhimmista kahviloista ja sen asiakkaina on ollut Hemingwayt sun muut taiteilijat. Sisätilan seiniä täyttää peili ja punaiset nahkasohvat. Tämä on paras paikka ihmisvakoiluun, sen terassille istahtaa turistien joukossa ihka oikeita pariisilaisia, taiteilijoita ja muotiväkeä. Itse join 4 euron kahvin, mutta chocolate chaudin puhutaan olevan taivaallista..  

Café des Deux Moulins, 15 Rue Lepic, 18. kaupunginosa. ”Sans toi, les émotions des aujourd’hu nei seraient que la peau morte des émotions d’autrefois” Muita vihjettä en erään elokuvan kahvila-kuvauspaikasta anna. Paitsi, että paikasta voi tilata ”plat du jour de Amélie”, mikä sisältää kahvin ja crème brûléen. Elokuvan fanina suosittelen visiteeraamaan, vaikkei tupakkatiskiä olekaan ja seinällä roikkuu Amélien kuva. Itse tilasin vain kahvin, mutta menu viittasi hyvään lounas -ja brunssipaikkaan.

VINTAGEA JA MUITA IHASTUTTAVIA LIIKKEITÄ:

Näitä liikkeitä ei ole liian korkeilla hinnoilla pilattu: 

Monesti olen törmännyt täällä tyhjällä matkalaukulla matkustavan paratiisiin, nimittäin vintage-kauppaan, jonka loppuhinta määräytyy painon mukaan. Omaperäisesti näiden liikkeiden nimi on Kilo Shop. Jollei mielikuva Zaran alennusmyyntien pöydistä aiheuta puistatuksia, ties mitä aarteita saattaa löytää.

Vintage Desir, 32 Rue des Rosiers ja Vintage by Ramin, 17 Rue Sainte-Croix de la Bretonnerie, molemmat juutalaiskortteleissa 4. kaupunginosassa, on erityisen kiva valikoima, hypisteläviä mekkoja ja siistejä laukkuja. 

Paperdolls, 5 Rue Houdon, 18. kaupunginosa. Täältä löytyy kaikkea herkkää, kukkaisaa ja vanhanajan henkistä, niin koruja, sisustusta kuin vaatteitakin.

Wait, 9 Rue Notre Dame Nazareth, 3. kaupunginosa. Täältä skeittikaupasta löytyy söpöjä myyjiä, lippiksiä, pipoja, cooleja lehtiä ja vaatteita tytöille ja pojille. Itselle tarttui extempore-ostoksena musta Deus-lippis.

Le Corner, 24 Rue de Lappe, 11. kaupunginosa. Kyllä, tällä samalla kadulla on miljoonittain kivoja baareja ja ravintoloita. Le Cornerissa on lasivitriineittän toisensa perään koruja, joista olisin voinut ripustaa itseeni jokaikisen. Perähuoneessa oli hyllyittäin söpöjä hattuja ja myyjä piirteli valkoiselle paperille kassan äärellä koruhahmotuksia.

Au betit Bonheur la Chance, 13 Rue St Paul, 4. kaupunginosa. Tämän kaupan myyjä moikkaa minua jo tuttavallisesti. Itse suuntaan aina peränurkkaan hypistelemään kaikennäköisiä vihkoja ja kyniä. Miten tätä neliömetrin kokoista kauppaa parhaiten kuvailisin, vintage-esine kaupaksi? Täältä löytyy vanhoja leluja, kankaita, nappeja, vihkoja, kortteja, kirjoja.. Kaikki esitelty suht järjestelmällisesti ja myytävät on siistissä kunnossa. 

Les Puces des Montreuils, kirpputori 20. kaupunginosassa. Pienempi kuin kuuluisa Puces St-Ouen, joten paremmin hallittavissa. Itse löysin viidellä eurolla ihanan tummanruskean tekoturkin. Muista tingata ja minkätasoista tahansa ranskan kielen taitoa arvostetaan.

MUTTA IHANINTA PARIISISSA:

Shakespeare&Co, 37 Rue de la Bûcherie, 5. kaupunginosa. Oletteko nähneet Julie Delpyn ja Ethan Hawken Before Sunset? Koko leffa tapahtuu Pariisissa, mutta se alkaa tästä kirjakaupasta! Ja tämä kirjakauppa on koko Pariisin ihanin asia, uskokaa minun sanoneen! Useimmat kirjat ovat englanniksi, myyjät ovat herttaisia ja avuliaita, sisustus on taianomaista, yläkerrasta löytyy kaksi lukuhuonetta ja piano, usein järjestetään lukutapahtumia, siellä asuu kissa.. Itselläni tarttu mukaan Charlotte Brontën Jane Eyre. Jotenkin kaupan tunnelma sai tarttmaan kaikkiin klassikoihin ja romanttisiin.

Jardin Luxembourg, 6. kaupunginosa, syyksi minulle riittää, että kyseessä on puisto. Olen aina heikkona kaupunkien puistoihin, oli kyseessä Hyde Park, Central Park, Esplanadi.. Luxembourgin puistoa koristaa entisaikoihin Ranskan kuningattarien patsaat ja kaunenupein ikinä näkemäni suihkulähde, Medici Fountain. 

Rue d’Aligren ruokatori, 11. kaupunginosa. Asun kulman takana, joten täältä lähes joka päivä löydän haen pupunruokani. Vihanneskojujen takaa löytyy herkkullinen Pink Flamingo -noutopizzapaikka, juustoa, lihaa ja vaikka italialaista erikoisuuksia myyviä kauppoja.. Myyjien äänet on käheitä ja palaa mangoa tai klementtiiniä tyrkytetään aina maistamaan. 

Seinen ranta, jo näin helmikuussa sen penkeille sopii pysähtyä lukemaan kirjaa tai vaan pällistelemään ohikulkevia ihmisiä. Ja juoksulenkeillä ei voi urheilun tuskasta huolimatta olla hymyilemättä kun juoksee Seinen vartta pitkin.

Tässä ainakin muutama syy, jollei jo aiemmin lentoliput Pariisiin houkutelleet.

Huomenna tapaan japanilaisen Donna Models -toimiston! Kawaii!

Bisous,

Pumpuli