Elämäni eka plussa

Että tällaista tänne:

Ja tuo on siis RASKAUStesti. Mutta ei nuolaista ennen kuin tipahtaa. Mähän kerroin tuossa kuun alkupuolella, että uusi yrityskierto alkoi. Eli mulla oli siis menkat (ainakin jonkinsorttiset). Ja tämän testin tein sen takia, että eilen illalla alkoi taas tulla verta, mikä ei mun mielestä sopinut mitenkään kierron vaiheeseen. Joten aattelin, että tuo viimeinen kaapissa oleva testi saisi nyt toimia diagnostisissa tarkoituksissa. Ja se siis näyttää hyvin hailakkaa plussaa.

Voisiko siis olla, että olen kokenut keskenmenon? Tällä hetkellä ruumiintoiminnoista ja tuosta testistä on vähintäänkin sekavat tunnetilat. Järki sanoo että mitään muuta selitystä ei ole kuin keskenmeno (verenvuoto + noin hailakka viiva näillä viikoilla) ja se ei ole hyvä juttu. Tai järki sanoo myös että tämähän merkitsisi sitä, että raskaus olisi alkanut, eli siinä ei välttämättä olisikaan lainkaan niin suuria ongelmia kuin olin ounastellut. Tunteet on ihan all over the place, toivoo vaikka toivoa ei ole, iloitsee vaikka eihän tässä oikeasti nyt juuri iloittavaa ole. Myös pelko elää: miten pitkään kroppa on sekaisin tämän jälkeen, koska päästään taas yrittämään.

Kelataanpas nyt kaikki tapahtumat tähän tilanteeseen liittyen (varoitus: sisältää eriteraporttia). Kierto alkoi 27.8. ja oletettu ovulaatio (jonka jälkeen tulivat tutut ovulaation jälkeiset oireet) oli noin 13.10. Sitten pihtailin testailuissa (ehkä ihan hyvä asia, jos olisin tämän viivan pongannut ennen punaista, olisi pudotus ollut taatusti isompi) ja ensimmäiset värit tulivat 30.10. Uuden kierron katsoin alkaneen 2.11. jolloin vuoto oli jo runsaampaa, mutta aika pian sen jälkeen vuoto muuttui taas hyvin niukaksi. Värillisiä päiviä taisi lopulta olla noin viikon verran. Uuden kierron alkupäivänä (vai oliko seuraava päivä) mahaan sattui niin että olin puolikippurassa ja otin burana (no tietty, sitähän saa menkkoihin ottaa). Kivut diagnosoin menkkakivuiksi, kivut kun eivät tavattoman oudoilta tuntuneet (varsinkin lukioikäisenä kärsin kovista menkkakivuista). Koko ajan ulos tuli hyvin ruskeaa limamaisen tuntuista tavaraa.

Ja sitten vuoto alkoi uudelleen yllättäen eilen illalla. Ensin ihan vähän, tuoretta verta (sopivaan aikaan kuuta olisin voinut pohdiskella, että olisikos tämä kiinnittymiseen liittyvää), sen jälkeen tullut taas tummaa ja limamaista. Mahassa tuntuu vähän hassulta, mutta en tiedä kiinnittäisinkö siihen juurikaan huomiota ilman tuota verta. Rintoihin on sattunut ovulaatiosta lähtien, mutta ei ehkä enää ihan niin voimakkaana viimeisimpään viikkoon. Hajuaistia olen kummastellut, yleensä en haista mitään, mutta nyt haluaisti on tuntunut toimivan. Muuten ei kai mitään oikein tavallisuudesta poikkeavaa, maha on ollut turvoksissa (se on sitä kyllä aina välillä muutenkin) ja 31.10 oli ihan infernaali väsy (myös tänään väskyttänyt normaalia enemmän).

Mä olen nyt jokseenkin sekaisin. Toivon ja uskon että toivoa ei ole, iloitsen ja harmittelen. En osaa ainakaan vielä surra mahdollista keskenmenoa, vaikka mitään toivoa ei taida varsinaisesti hirveästi olla jäljellä (pieni optimisti yrittää edelleen piipittää, että sulla on raskaustestissä plussa, että mitäs jos, mutta järki käskee sitä hiljenemään): vuodot on juttu sinänsä mutta eikös näillä viikoilla tuon viivan pitäisi olla voimakkaampi jos tässä oltaisiin edelleen terveesti raskaana, olkookin päivällä tehty testi. Ehkä suru ja harmituskin sieltä vielä kunnolla tulee, viimeistään siinä vaiheessa jos tämä tilanne ei tästä ala selkiimään, eli jos vuodot vaan jatkuvat ja tilanne ei normalisoidu. Mulla on koko ajan ollut sellainen asennoituminen, että näin alkuvaiheessa tulevat keskenmenot ovat ihan luonnollisia ja liittyvät todennäköisesti siihen, ettei se alkio olisi ollut elinkelpoinen. Eli olen aina ajatellut, että tässä vaiheessa ei kyse ole vielä mistään vauvan menettämisestä, mistään mitä pitäisi surra kuolemaan rinnastaen. Ja samaa mietin ainakin vielä nytkin. En ainakaan vielä koe että meitä olisi jotenkin rankaistu tai että tämä olisi jotain tavattoman epäoikeudenmukaista. Mutta kyllä mä piru vie mieluummin olisin nyt miettimässä ensimmäisiä neuvolakäyntejä, äitiysvaatteita ja lapseen valmistautumista kuin ajan varaamista tutkimuksiin ja mahdollista kemiallista tai – luoja paratkoon – mekaanista tyhjennystä. Tai kohdun ulkoista raskautta..

Yksi asia on selvä: en voi enää sanoa ettenkö olisi koskaan plussannut.