Ensimmäinen epäilys

Olen ottanut tämän raskauden lunkisti. No, ainakin eiliseen asti. Nimittäin eilen illalla aloin yhtäkkiä pohtia, että mua ei ole kuvottanut lainkaan samalla tavalla kuin aiempina päivinä. Kuvotus alkoi rv4+0 ja sen jälkeen kasvoi tasaisesti. Kunnes nyt se on liki kokonaan kadonnut. 

Noh, kaippa niitä muita oireita on: ihan jäätävä turvotus. Ummettaa. Närästää. Mielenkiintoista, että silti kaipailen sitä kuvotusta. Noh, vielä olen silti suht. rauhallisin mielin ja luottavainen. Puhun edelleen KUN meille tulee vauva alkukesästä. Mutta jännä miten helpolla tuo ensimmäinen epäilyksen siemen silti pääsi livahtamaan ajatuksiin.

Olen jotenkin aina pitänyt näitä ”apua mulla ei ole raskausoireita, nyt varmasti on menny kesken” -tyyppejä jotenkin hassuina (vakuutellut, että oireet ovat yksilöllisiä ja raskauskohtaisia. Eivätkä lainkaan välttämättömiä raskauden jatkumisen kannalta). Ja nyt olen itse samanlainen. Nyt täytyy kyllä tsempata :).