Millainen olin, mitä ajattelin
Kristaliina esitti Puutalobabyssa jo ajat sitten haasteen Millainen olit, mitä ajattelit. Siinä annettiin viisi ajankohtaa, joiden avulla tähän kysymykseen voisi antaa vastauksen. Luin niin suurella mielenkiinnolla Kristaliinan sekä muiden kirjoituksia, että heti halusin itsekin osallistua. Mutta mutta, energia ja aika ei jotenkin tuossa aiemmin riittäneet. Mutta tässä siis viimein oma vastineeni, tosin yhteen kirjoitukseen typistettynä.
Elokuu 1999
Olen tuore ylioppilas ja aloittamassa opinnot yliopistossa. Muutan omilleni vajaan sadan kilometrin päähän kotikonnuista. Olen kokenut ensimmäisen seurusteluni menneenä keväänä ja epäilen, tulenko ikinä löytämään uutta poikaystävää. Biletän usein, alkoholia en kuitenkaan käytä juurikaan. Eräänä elokuun päivänä lähden kartta kädessäni kohti opiskelukaupungin keskustaa ostamaan muunninta, jonka avulla pystyn toivottavasti katsomaan televisiota uudessa asunnossani (asiat tärkeysjärjestykseen!), on lämmintä ja aurinko paistaa, elämä edessä!
Huhtikuu 2003
Aiempi huoli poikaystävien löytymättömyydestä oli turha, tuli yksi epätoivoinen rakkaustarina, sitten toinen yritelmä. Nyt olen tuoreessa suhteessa opiskelututtuni kanssa. Kaikki on taas niin jännää! Opinnot sujuvat, vaikka alussa vielä halusin vaihtaa alaa. Olen saanut itseluottamusta muun muassa vaihto-opintojen ansiosta. Elämä hymyilee, minulla on viimein mahtava kaveripiiri.
Maaliskuu 2009
Maaliskuun alussa olen ollut pidemmän aikaa sinkkuna. Aiempi suhde päättyi vajaa pari vuotta sitten. Sen jälkeen olen välillä bilettänyt, välillä viettänyt yksinäisiä itkuisia iltoja. Ostan ensimmäisen oman asuntoni ja remontoin sitä, aivan ihana rivarin päätykämppä. Painoni on noussut uusille ja uusille kymmenluvuille ja olen saanut tarpeekseni: olen aloittanut laihduttamaan. Ja nyt maaliskuussa löydän uuden miehen. Aivan erilaisen kuin aiemmat miehet.
18.9.2009Kevään laidutuskuuri on tuottanut tulosta: laihduin 20 kiloa. Voi man, mä oon hottis. Pää on ihan sekaisin uudesta kropasta. Saan baarissa huomiota sellaisilta miehiltä, jotka eivät aiemmin edes huomanneet minua (tästä todistuksena mm. se kantabaarin kantaboitsu, joka väitti että ei ikinä ennen ole nähnyt minua, jep jep). Myönnettäköön, että sekoan tästä hetkellisesti ja saatanpa käyttäytyä hieman kevytkenkäisesti. Mutta mitäs tässä, sinkkujen kesken – viime kertainen suhde kun päättyi kesän alussa. Face tietää kertoa että juuri tänä päivänä kuuntelin ahkerasti Lauri Tähkä & Elonkerjuun Tänään ei huomista murehdita -levyä (heidän parasta ja viimeistä levyään).
17.7.2010 (tai heinäkuu ylipäätään).
Vietän kesälomaa. Viime kevät oli töissä todella rankka. Kun kesäloma alkoi, olin ollut jo viikon sairaslomalla – burnouttia. Olen päättänyt, että tästä työstä en halua enää kertaakaan jäädä kesälomalle. Viime syksynä on löytynyt aivan ihana mies, vietän hänen kanssaan kesälomaa rivitalokämpässäni ja suunnittelen töitten hakua miehen asuinpaikkakunnalta. Ja mikään määrä peiton heilutusta ei tunnu riittävän… Ainakaan minulle :). On lämmintä, siideri maistuu hyvälle. Okei, huolestun vähän siitä, miten hyvin se siideri maistuukaan. Sitten kokeilen ostaa alkoholitonta siideriä ja totean että himoitsen enemmän sitä siiderin makua kuin siinä olevaa alkoholiannosta – thank god. Isäni on alkoholisti, joten olen aika tarkka näissä jutuissa. Tästä otan tavakseni nauttia osan siideristäni alkoholittomana. Kesäloman aikana luen paljon kirjoja, muun muassa Stephenie Meyerin Houkutus-sarjan. Tähän väliin nolo tunnustus: tykkään kaikesta tällaisesta enemmänkin teineille suunnatusta hömpästä. Telkkarista töllötän kaiken maailman O.C:t, 90210, Carrien päiväkirjat…. niiiiiiin noloo.
Ja kuinkas sitten kävikään…
Seuraavan vuoden alussa otin vastaan uuden työpaikan ja muutin ihanan miehen kanssa yhteen. Ja ihanasta miehestä tuli tänä vuonna aviomieheni. Toivottavasti hänestä tulee lähitulevaisuudessa myös isä. Ja minusta äiti.