Miten sukupuoli näkyy kasvatuksessa?

Jostain syystä viime päivinä ja viikkoina silmiini on osunut paljon erilaisia sukupuolittuneeseen kasvatukseen liittyviä juttuja. Ei beigeä tanjatanjan postaus sai lopulta kielenkantani liikkeelle täällä Lilyssäkin. Tässä siis joitain pohdintoja siitä, millaista kasvatusideologiaa täällä Pumpulipesässä noudatetaan, tai ainakin mikä on oma näkemykseni tästä.

Ensin ihan niitä perusjuttuja, eli termistöasiaa. Kuulee puhuttavan sukupuolineutraalista ja sukupuolisensitiivisestä kasvatuksesta. Moni ei tunnu olevan kovin tarkka näiden termien käytössä, mutta itse toivoisin tarkkuutta.

Kannatan sukupuolisensitiivistä kasvatusta, sitä että sukupuoliin liittyvien käsitysten ja stereotypioiden ei anneta vaikuttaa kasvatukseen. Mun mielestä tää on sellainen juttu, minkä pitäisi olla voimakkaasti mm. varhaiskasvatuksen agendalla. Että ei ole tyttöjen leluja ja poikien leluja, ei tyttöjen värejä ja poikien värejä, ei tyttöjen harrastuksia ja poikien harrastuksia eikä erityisesti vain tytöille tai vain pojille sopivaa käytöstä. Että tyttö saa olla vilkas, poika herkkä, tyttö voi pelata futista, poika käydä palettitunnella sekä kaikilta odotetaan samanlaista kuuliaisuutta ja siisteyttä ja osallistumista siivoamiseen. Ja niin edelleen ja niin edelleen.

Sen sijaan sukupuolineutraalissa kasvatuksessa en näe järkeä. Siis jos pyritään täysin sukupuolettomaan kasvatukseen, häivyttämään sukupuoli kokonaan. Sukupuoli kun ei ole vain meidän luoma käsitys. Se on myös biologiaa. Nainen voi synnyttää, mies ei. Tytölle sopii paremmin tytön alushousut, pojalle pojan.  Tytön/naisen on korrektia laittaa uimahalliin uimapuku, pojalle riittää uimahousut (ja nämä ihan vain niiden sukupuoleen liittyvien ulkoisten merkkien johdosta). Jamitänäitänyton. En näe myöskään erillistä tarvetta häivyttää sukupuolta ulkomuodosta. Sukupuoli on myös vahvasti läsnä meidän yhteiskunnassa, tietyissä kohdin tulee väkisinkin vastaan sukupuolierottelu. Vaikkapa ihan vain julkisissa tiloissa vessaan mennessä (ja ei, en todellakaan halua sukupuolineutraaleja yhteisvessoja. Kävin sellaisessa kerran Amsterdamilaisessa yökerhossa, kiitos riitti).

Mua harmittaa vaatteiden värikoodaus ja eritoten se, miten suppea lastenvaatteiden värimaailma tuntuu olevan. Miksi kenkiä saa vain sinisenä ja vaaleanpunaisena (ja miksi niitä kutsutaan värin mukaan tyttöjen tai poikien kengiksi)? Miksi ylipäätään pitää vauvasta lähtien erottaa lastenvaatteet tyttöjen ja poikien vaatteisiin kun ne lasten kropat ei kuitenkaan juuri eroa sukupuolen mukaan? Miksi tyttöjen puolella on pelkkää pinkkiä eri sävyissään? Totta kai jokaisesta tytöstä tulee pinkki prinsessa jos se on likipitäen ainut mitä kaupat myy – vaatteilla erottumisen tarve tulee kuitenkin vasta paljon myöhemmin, pikkulapselle parempi perustelu taitaa olla ”kun naapurin pirjomaijallakin”.

Tietyissä jutuissa myönnyn kuitenkin kulttuurin vietäväksi. Vaikka musta tyttö voi pukeutuva siniseen ja poika vaaleanpunaiseen niin en silti näe mitään suurta tarvetta kampanjoida sen puolesta, että pojan pitäisi voida käyttää mekkoa. Eli vähän kierosti mekkoja ja hameita pidän meidän kulttuurissa naisten juttuina ja niin kauan kun asia on näin, en näe tarvetta hankaloittaa pikkupojan elämää mekoilla. Kiusaaminen (nähtävästi niin lasten kuin aikuisten taholta) on kuitenkin vääjäämätöntä.

Mä en ole oikein ikinä ymmärtänyt, miksi lapsen sukupuoli kiinnostaa niin paljon ihan ventovieraitakin. Miksi raskaanaolevalta kysytään, kumpaa sukupuolta vauva on? Mitä siitä kostuu ventovieras, joka ei sitä lasta tule ikinä näkemään? Tai mitä väliä sillä on, onko kauppajonossa seisoskeleva lapsi tyttö vai poika? Ymmärrän kuitenkin hieman, että ventovieraillakin on halu puhutella lasta tyttönä tai poikana, se nyt vain on meidän kulttuurissa ja kielessä luonnollisempaa kuin puhutella vaikka lapseksi. Toivoa voisi kuitenkin, että tässä kohdinkaan ei sukupuoliarviota tehtäisi puolhuolimatta värien perusteella. Mutta jos veljeksistä juuri sen vaaleanpunaisesta pitävän äitinsä näköisen pellavapään hiukset jätetään pitkiksi, joutuu kyllä valitettavasti hyväksymään sen, että ihmiset veikkaavat sukupuolen väärin. Kun emme pysty tekemään salamannopeaa asennekasvatusta koko kansalle, joutuu värikoodausta rajusti rikkova hyväksymään sen, että hänen kultamussukkaansa kutsutaan väärällä sukupuolella. Tästä ikävästä tavasta taidetaan päästä valitettavasti vain ajan kanssa.

Jaa niin mutta että miten pumpulipesässä? Vauvanvaatteissa suosin lähinnä neutraaleja värejä, tai oikeastaan mukana on koko värien kirjo. En koe, että mun tarviisi vauvan sukupuolta mitenkään erityisesti korostaa. Jossain kohdin Murun vaatteissa tuli sellainen pinkki kausi, liki kaikki oli pinkkiä. Johtui suurimmalta osin siitä, että täytin kaappia facebook-kirppisten vaatepaketeilla, valittavana oli joko pinkkejä paketteja tai sinisiä autokuviollisia (mä en tykkää autokuviollisista vaatteista). Joten on sitten pinkkiä. Nyt taas olen saanut ähkyn pinkkiin, yritän löytää kaikkia muita värejä. Kengät ovat ”poikien” kenkiä, välikausihaalarikin tummansininen. Sylettää vaan kun oikeasti on aina hetken käynyt noita hankkiessa mielessä, että voiko tätä nyt ostaa kun on tällainen poikien väri. Että kyllä ne stereotypiat vain tiukassa ovat.

Yksi ulkonäköön liittyvä sukupuolijuttu mulla tuntuu olevan. Tytön hiuksien annan kasvaa pitkiksi, pojan hiukset leikkaisin. Tätä en osaa selittää muulla kuin että en pyri häivyttämään sukupuolta, tyttö saa kyllä mun mielestä näyttää tytöltä ja poika pojalta. Sitten kun lapsi osaa määritellä oman kantansa selvästi (ja niin että voi olettaa, että esim hiusten raju leikkaus ei harmita hetken kuluttua), saa hän päättää hiustyylistään. Musta tuntuu että mulla tätä päätöstä ei juuri ollut, painostus oli voimakas pitkien hiusten puolesta. 

Leluissa muru sai leikittäväkseen autoja paljon ennen ensimmäistä nukkea. Dubloja löytyy iso kasa. Brio-junanrataakin on jo muutamat setit odottamassa. Suuri osa leluista on sellaista aika neutraalia kamaa toistaiseksi. Kaikkiin muihin leluihin suhtaudun aika neutraalisti, mutta aseleluja en taloon aktiivisesti itse hanki (tää olis sama vaikka olis talo täynnä poikia), Muru saa sellaisenkin kyllä jos itse osoittaa haluavansa. Jaa niin ja prinsessakrääsää en myöskään aktiivisesti hanki, muru pyytökään jos sellaista haluaa ja olkoon juuri niin prinsessa kun haluaa, itse en vain erikseen pyri hänestä äidin pikku prinsessaa leipomaan. Jaa niin, yksi tyttömäinen leluhaave mulla on: haaveilen että tekisin itse Murulle nukkekodin. En rehellisesti osaa sanoa, olisiko mulla pokkaa tähän jos Muru olisi poika.

Toivon, että osaamme näyttää lapsille, että kotona ei ole miesten eikä naisten töitä, on vain kotitöitä. Harrastukset ja ammatin saa myös valita ihan omien mieltymysten mukaan (molemmat kun ollaan korkeasti koulutettuja niin kannustamme varmaan korkeakoulutukseen, mutta valinta on lasten). Niin juu ja harrastuksissa kannustan, että mukana olisi urheilullisia harrastuksia, oli ne sitten jalkapalloa, korista, yleisurheilua tai mitä ikinä. Tosin jäkeen tai heppaharrastukseen en aktiivisesti kannustaisi sen paremmin tyttöä kuin poikaakaan, liian kallista ja vaarallista.

Toivon, että en ikinä vetoa, että Murun huoneen pitäisi olla siisti koska muru on tyttö vaan koska se nyt vain kuuluu asiaan. Itse olen rakennellut ahkerasti majoja ja siihen touhuun saatan Muruakin kannustaa, puitteet ovat siihen mitä mainioimmat. Käsitöihin kannustan, on ne sitten virkkausta tai puutyötä.

Olemme molempien lasten osalta halunneet tietää sikiön sukupuolen rakenneultrassa. Varsinkin ensimmäisellä kertaa olin myös häpeämättömän onnellinen tytöstä. Hahmotan tulokkaan paremmin kun voin mieltää hänet tytöksi tai pojaksi, tulevaksi naiseksi tai mieheksi. Tyttöön on helpompi suhtautua kun on itsekin joskus ollut tyttö. Mulle myös tyttö on tyttö ja poika on poika, mutta kasvatuksellisia valintoja en ainakaan tietoisesti tee tämän jaottelun mukaan. Päinvastoin pyrin tiedostamaan stereotypiat ja jaottelut ja viittaamaan niille kintaalla.