Odottaminen jatkuu, kohde vaihtuu

Niin, tuntuu, että koko elämä on muuttunut aina jonkun odottamiseksi. Ensin odotetaan ovulaatiota, sitten sitä, että pääsee testailemaan kierron tulosta. Ja sitten (nyt) odotetaan negatiivisen raskaustestin jälkeen, että uusi kierto alkaisi. Olisihan sekin sentään merkki siitä että kroppa toimii, edes joltain osin. Voi paskan paska, laiha lohtu tuokin. Eka kerta kun on oikeesti sellainen tunne, että vois käpertyä jonnekin itkemään. Mutta ei, töitä on tehtävä (mitenkähän sitä vielä saisi vaikutettua vähän vähemmän perseeseen ammutulta karhulta…).