Oma arvio, paras arvio

Tänään oli meidän pikkuisen alkuraskauden ultra eli nt-ultra. Ja kaikki on vallan mainiosti :D. Tyyppi oli kasvanut oikein sopusuhtaisesti, syke oli hyvä, ahkerasta jumppaamisesta sai kehuja moneen otteeseen (niiiiin absurdia ajatella, että tuolla sisällä joku liikuskelee alvariinsa :D), niskaturvotusta katsottaessa ei näkynyt mitään hälyttävää (seulan tulokset tulee viikon päästä) ja istukkakin näytti oikein hyvältä (verenvuodon syy mitä todennäköisimmin kohdun ulkopuolella). Kaikki on mitä parhaimmin.

Tyyppi mitattiin myös hieman vanhemmaksi kuin mitä varhaisultrassa arvioitiin. Laskettu aika siirtyi itseasiassa takaisin tasan siihen päivään, mitä itse arvioin ovulaatio-oireista. Eli ikään laitettiin kolme päivää lisää. Laskettu aika 14.11. ja nyt olisi sitten rv12+4. Näillä mennään.

Ihan ilman sydämmentykytyksiä ei reissusta selvitty. Menomatkalla motarilla oli sattunut hiljakkoin onnettomuus ja kun emme aivan valtavasti olleet ottaneet varoaikaa niin tää mamma meinas pillahtaa itkuun kun liikenne seisoi liki paikallaan yli vartin. Päästiin kuitenkin perille muutamaa minuuttia ennen omaa vuoroa, huh. Ensi kerralla lähden matkaan tyyliin edellisenä päivänä että varmasti ehtii eikä tarvi hätäillä.