…tai oikeastaan mahdottomuus tuli todistettua viime vkloppuna. Meillähän oli se tyttöjen vkloppu. Menomatkalla tuli hyvän ystävän kanssa puhetta synnyttämisestä ja sanoin jotain, että ”sitten kun itse olen siinä tilanteessa niin joudun varmana punnertamaan jotain vähintään 4,5 kiloista vauvaa ulos”. Kun mä olen jo aiemmin yrittänyt opetella käyttämään raskautumisasioista sanaa kun sanan jos tilalta niin en itseasiassa edes ajatellut, että tuo erityisemmin paljastaisi raskautta. Mutta siihen en tietenkään ollut varautunut, että ystävä hieman pitkien piuhojen alettua toimimaan kysyi suoraan, että ollaankos sellaista sitten odottamassa. Että eipä siinä auttanut muu kuin tunnustaa.

Ja sitten kun pääsimme perille, ensimmäisten asioiden joukossa emäntä alkoi selostaa, miten heillä on kaapit täynnä viiniä kun mies on voittanut jonkun vedon. Ja tarjosi luonnollisestikin viiniä. Kieltäytyminen sivuutettiin ilman kummmempia kyselyitä. Mutta seuraavaksi oli luvassa iltapalaksi lohisalaattia ja lohi oli tietenkin vakuumipakattua. Niin, että eipä siinä sitten juur salailtu. Oikeastaan ihan hyväkin, oli oikein mukava jutella tyttöjen kesken raskaus- ja vauva-asioista :). Oikein mukava vkloppu :).

Nyt raskaudesta siis tietää kaksi (+heidän puoliskonsa). Kolmas tyttöjen vkloppulainen sairastui eikä päässyt paikalle, joten hän jääköön toistaiseksi pimentoon.