Eikö tämä ikinä lopu?

Oliskos liikaa pyydetty jos toivon, että tämä keskenmenon jälkeinen töhnä hiljalleen loppuis? Että tarvitaanko tässä edelleen jokavessakäyntinen muistutus, että kyllä, kesken meni? Voitaisiinko jo hiljalleen mennä vähän eteenpäin? Että pääsis taas edes harjoittelemaan sitä beibien tekoa (tulehdusriskin takia kun ei nyt voi tehdä oikein niin yhtään mitään). Tää kierto pidetään nyt joka tapauksessa yritystaukoa (kun kuulemma kohtu ei siihen raskauteen näin heti perään olis valmis ja ymmärrän kyllä täysin tällä veren määrällä), mut eiköhän se seuraava kierto tulis vähän nopeempaa jos tää vuoto nyt vaan jo LOPPUIS. Kiitos. Ei mulla muuta.

Suhteet Oma elämä

Paskakaverifiilis

Olin ennen pahinta keskenmenosähellystä sopinut kaverin kanssa, että mentäisiin keskivartalotreeniin tänään päivällä. Mut maha on edelleen ihan kauheessa kunnossa enkä meinaa välillä pystyä edes kävelemään suorana. En tiedä mikä oireilee nyt pahiten, stressimaha vai kohtu vai mikä. Joka tapauksessa pakko perua jumppa (eikä tämä ole lähellekään ensimmäinen kerta tänä syksynä). Nyt ei vaan pysty tekeen mitään vatsarypistyksiä tai tulee oksu, itku tai jotain. Ihan paskaa. No ehkä täytyy paljastaa kaverille tän perumisen syitä vähän tarkemmin kun seuraavan kerran nähdään, tekstariin en nyt viitsinyt laittaa ihan kaikkee. Vähänkö mä oon paska, ei kunnon kaveri peru tapaamisia koko ajan. Ei varsinkaan jumppatapaamisia sellaisen kaverin kanssa, joka kaipaisi tukea ja kannustusta jumppailuun kun on saanut lääkäriltä määräyksen laihduttaa (tai voi tapahtua paljon vakavampia asioita kuin joku tyhmä keskenmeno).

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe