Tai oikeastaan aivan järjetön halu tulkita joka ikinen rintojen kivistys ja arkuus sekä vatsan kivistely ja kuvotushetki raskausoireeksi. Josko nyt? Mutta toisaalta sitä on vähintäänkin skeptinen: eikös sitä aina sanota, että stressi vaikeuttaa raskautumista ja voi pojat, sitä stressiä on tähän kiertoon mahtunut (yritän lohduttautua sillä, että olen myös lukenut ristiriitaisia kannanottoja tähän stressi-asiaan). Ja eikös pitkittynyt kiertokin vähennä todennäköisyyksiä että mitään tapahtuisi: nyt taitaa olla kp63 (huoh, se siitä edes jotenkuten normaalista kierrosta). Vai oliks se vaan että ovulaatiota ei vältsiisti tule ja miten tämä nyt suhtautuu siihen, että olen kuitenkin kokenut selkeät ovulaation jälkeiset oireet?

Oletettu ovulaatio oli noin pari viikkoa sitten, eli kovasti olen alkanut tarkkailla, että josko sitä punaista tulisi paperii (tai siis pelätään järjettömästi sen punaisen ilmaantumista). Tavoistani poiketen en ole vielä tehnyt raskaustestiä, vaikka pikkuhiljaa pitäisi kyllä testissäkin näkyä jos jotain olisi tapahtunut. Voisin sanoa, että olen nyt pessimisti, mutta rehellisesti taidan lähinnä pelätä sitä toisen viivan puuttumista testissä. Olen nyt tehnyt kymmenen negatiivista testi, riittää jo sitä lajia (olen itseasiassa alannut miettiä välillä, että josko kokeilisi myös ovulaatiotestejä, ihan vain että olisi jotain tsäänssejä nähdä edes jossain testissä jonninmoiset kaksi viivaa).

Mutta siis sen positiivisen testin olisin valmis pissimään anytime. Pitäis vaan vielä odotella vähän että ois oikeesti menkat myöhässä. Äääääh…