Niin, nyt on siirrytty siihen rutiiniin, jota veikkailin jo yrityksen alussa:  joka viikkoiseen ”jos kuitenkin” testailuun. Että tietää voiko elää ihan normaalisti. Tähän kiertoon tuli ensimmäinen ovulaatio-hutibongaus, eli kuvittelin kolme viikkoa sitten huomanneenini oviksen mutta eipä sitä sitten ollutkaan: mitään oviksen jälkeisiä oireita ei tullut, testi pysyi negana eikä menkkojakaan ole kuulunut.

Niin, testailin viime viikon torstaina, taas turhaan. Hetken jo kuvittelin testitikkua vilkuillessani että heiiii, onkos tuohon tulossa viiva. Ei ollut, kyse olikin vain pölyhiukkasesta, joka hämäsi silmääni :D. Ja tänään pissin taas tikkuun. Ihan vaan että voin hyvällä omalla tunnolla juoda vklopun aikana sidun tai pari. Eli en oikein hetkeäkään ajatellut, että sieltä voisi positiivinen tulos tulla. Mikä taas johtui siitä, että viime vkloppuna oli taas pieni ovisepäily ja nyt tällä viikolla olen vähän kuvitellut kokevani oviksen jälkeisiä oireitakin. Ja jos olin bongauksessa nyt oikeassa (en tuon yhden hutin jälkeen enää usko mihinkään), niin nyt ei tietenkään pitäisi mitään vielä näkyä. Katsotaan ensi vkloppuna uudelleen.

Hei niin ja iso pahoitteluni siitä, että olen pysytellyt niin pitkään hiljaa. On ollut about tsiljoona rautaa tulessa enkä ole sanottavammin ehtinyt netissä pyöriskelemään. Eiköhän tämä tästä taas.