Olen kirjoittanut blogia ennenkin. Jotenkin se ei vain täysin ole lyönyt tulta alleen, niin minulla kuin lukijoillakaan ja homma on hiipunut hiljaa kommenttien ja blogikirjoitusten puutteesta. Saa nähdä miten tällä kertaa käy. En lupaa kirjoittaa päivittäin, mutta toisaalta saatan innostua niin, että kirjoitan koko ajan. Aika näyttää.

Kirjoitan itselleni, muistaakseni kaikki ne tunteet ja ajatukset, mitä tähän elämänvaiheeseen kuuluu. Jos lukijoita alkaa ilmaantua, niin alan kirjoittaa varmasti myös heille. Tunteita, hauskoja sattumuksia, haaveita, toiveita, elämää.

Olen haaveillut tämän blogin aloittamisesta jo kauan. Suurinpiirtein yhtä kauan kuin tosissani olen haaveillut tästä uudesta elämänvaiheesta. Kun joskus aikaa sitten mietin tätä blogia ja tämän nimeä niin jostain mieleen putkahti tuo pumpulipesä. En oikein edes hahmota, mistä se tuli, kunhan vain ilmestyi päähän. Jotenkin se tuntui kivalta, pesä vähän niinkuin oma koti jota nyt rakennellaan. Pumpulinpehmeä, vähän niinkuin pilvi, joka taas tuo mieleen haaveilun (mitä tämä blogi tulee sisältämään varmasti paljon). Pumpulinkeveä, siihen ei voi liittää mitään ikävää. Tosin, on kyllä paljon mahdollista, että kaikki ei mene kivasti ja ihanasti, vaan myös rankempia asioita tulee täälläkin käsittelyyn. Mutta eivätköhän nekin tähän pesään mahdu.

Lilyyn lähdin mukaan että en olisi niin yksin. Ehkä täällä ei ole niin suurta painetta kirjoittaa niin ahkerasti? Ja ehkä seuraakin on toisella tapaa kuin bloggerissa?