Meillä oli tänään 8kk neuvola, virallisestihan 8kk tuli täyteen tiistaina. Pikkuinen sai ihan huimasti kehuja, hyvin on kasvettu ja kehitytty. Nyt painoa oli 7,9kg ja pituutta 67,5cm. Varsinkin pituuden suhteen oli nyt vähän spurtattu ja hienosti mennään omilla käyrillä kun tarkastellaan lasketun ajan mukaan. Kalenteri-iän mukaan tarkasteltaessa kehityskäyrä on peräti huimassa nousussa. Sovittiin kuitenkin heinäkuun lopulle välitsekkaus 10 kk kohdalla noista mitoista, ihan jo omasta mielenkiinnostakin kuulee mieluusti tätä etenemistä kun kuitenkin kehitysiän mukaan tuossa kohdin olisi neuvolatsekkaus. Niin ja kaikki muukin kehitys sai neuvolassa kovasti kehuja ja pikkuisen rauhallisen tarkkaavainen olemus peräti (positiivisia?) hämmästelyjä. Seuraavassa tarkemmin viimeisimmän kuukauden kuulumisia.

Aika pian seitsemän kuukauden rajapyykin jälkeen pikkuinen alkoi yhtäkkiä syömään yöllä paljon myöhemmin. Kun nukkumaan mennään ysin maissa niin tyyppi alkoikin yhtäkkiä herätä ekalle maitohuikalle vasta kolmen ja neljän välillä aiemman yhden-kahden sijasta. Sitten toisen kerran syötiin joskus lähempänä kahdeksaa ja sen jälkeen torkuttiin vielä tovi äitin sylissä. Sitten tuli hetkeksi takapakkia. Mutta se oli lyhyttä ja pian yösyöntien kehitys jatkui niin, että syötiinkin vasta kuudelta, sitten puoli kasilta. Eilen ja tänään ei enää herätty yöllä lainkaan syömään, vaan aamumaitojen jälkeen startattiin päivä. Tänään jo sain aamutoimetkin kuntoon niin, että ensin syötiin puurot ja sitten maidot.

Nyt tullaan toimeen yksillä – kaksilla päiväunilla. Yhdet riittää, jos ne ovat riittävän pitkät. Jos unet jää alle kolmeen tuntiin, tarvitaan illalla vielä pikapäikkärit. Hämmentävän nopeasti siirryttiin monista päikkäreistä lähes yhtiin. Eikä tässä iässä kai vain yhtiä päikkäreitä pitäisi nukkua, eiks se ole parit päikkärit noin vuoden ikään asti, tai jotain. Muru nukkuu kuitenkin öisin niin hyvin (11-13h) niin unta ei vain riitä päivälle ja päivä on liian lyhyt useammille päiväunille jos ne yhdet onnistuu hyvin ja niille mennään riittävän myöhään (toki usein vielä ekat päikkärit on sen verran aikaisin, että ne illan pikkupäikkärit tulevat tarpeeseen).

Myös fyysisessä kehityksessä on alkanut tapahtua. Pikkuinen kääntyi ensimmäisen kerran ihan itse selältä massulle 16.5., eli aika tarkalleen puolen vuoden kehitysiässä. Sen jälkeen liikkumisen kehitys on ollut huimaa. Selältä käännytään jo mahalle kuin konkarit (yleensä vasemman kyljen kautta, mutta oikealtakin tämä onnistuu pienen maanittelun avulla). Mahallaan viihdytään paljon pidempään nyt kun sinne käännytään itse. Peppu ja maha nousee jo ylös. Ja pari päivää sitten pikkuinen kehitti ihan oman liikumistyylin. Hän nojaa sellaiseen pehmopalikkaan (no, oikeastaan hän puree autuaasti sellaista pehmopalikkaa) ja punertaa sen avulla koko keskiruumiin ylös ja jaloilla saadaan puskettua itseä vähän eteenpäin. Taitaa olla vielä aikalailla sellaista vahinkoliikkumista. Mutta tosi hyvin se keskivartalo alkaa nousta ja tuo edistää varmasti yleistä liikkumaan lähtemistä.

Käsien ja sormien näppäryys kehittyy koko ajan huimasti. Joka paikasta otetaan kiinni ja meikäläisen silmälasit on päivittäin lähmässä kun en huomaa niin tarkkaan varoa. Omat hiukset on parasta pitää ponnarilla, muuten ei esim. imettämisestä tule mitään kun toinen on niiden hiuksien perään. Myös kissa sai tuta ensimmäiset tukistukset tällä viikolla (ei ollut moksiskaan, onkohan sillä tuntoa ollenkaan 😀 ).

Pureminen on ihan parasta kansanhuvia. Äidin ja isän käsiä lähestytään kuin mikäkin vampyyri ja jos ei ole tarkkana niin kättä haukataan samalla innokkuudella kuin terveysintoilija haukkaa omenaa. Jos joskus ajattelin, että sanaa EI voisi pyrkiä välttämään niin aika luontevasti se kyllä suusta pääsee kun pienet naskalit iskeytyy käteen.

Olin nähnyt, miten joidenkin marraskuussa syntyneet murut ovat jo alkaneet pusuttaa äitiä. Eilen mietinkin, että milloinkahan meillä, kun kuitenkin niin ahkerasti pusuttelen pientä (se on kyllä yksi parhaista ajanvietteistä ikinä). Niin enkös illalla saanut poskeni ihan märäksi yhden pikkuisen tirpusen päästyä lähikontaktiin. Yksi selitys on toki, että äidin posket tuntuivat vastustamattomalta purukohteelta mutta niissä ei sitten ollut sopivaa purupintaa. Ihan miten vaan, mä luokittelen nämä pusuiksi niin kauan kunnes saan hampaankuvat nassuuni :D.

Pieni syö nyt aamu- ja iltapalaksi kaurapuuroa (sellaista vauvan hienonhienoa ensipuuroa veteen lotrattuna), puuroa taitaa upota sellainen vajaa desi per kerta. Puuron kanssa menee pieni annos hedelmäsosetta, päivässä menee noin puoli purkkia jos mitataan pilttipurkkeina. Muuten soseita syödään pari kertaa päivässä, yhdellä aterialla purkillinen lihapitoista sosetta, toisella puoli purkkia kasvissosetta. Jostain syystä olen unohtanut lisätä annoksia tai ottaa kalaa/kananmunaa repertuaariin. Tämä korjataan pikapuoliin.

Viimeisimmän kuukauden aikana tuli tarpeen saada pientä juomaan muutenkin kuin tissistä. Ei sitten enää tuttipullo kelvannut, mikä kai oli kuukausien tauon jälkeen odotettavissakin (hempura kun en ollut tajunnut, että siitä tuttipullosta olisi voinut antaa pieniä tilkkoja keitettyä vettä säännöllisesti niin oisi tatsi pysynyt. Olin vaan aatellut, että en jaksa pumppailla ja koko pullo oli jäänyt. Ja miehen turjake oli vielä joskus miettinyt tuota veden käyttöä mutta ei sitten ollut sitä mulle maininnut. Murrrr). Nyt olen vähän patissa, että miten ne nesteet pienelle annettaisiin. Hörppyytys voisi olla yksi, mutta ei kyllä vielä suju. Nokkiksiakin on, mutta niistä olen kuullut myös pahaa (tästä kenties lisää tekstiä joskus), niin en oikein niillekään haluaisi opettaa. Posti on itseasiassa tuomassa pari muuta juoma-apuvälinettäkin, katsotaan saataisiinko joku toimimaan meillä.

Huh kun olikin paljon kaikkea (ja tästä saattoi hyvin vielä unohtuakin jotain). Niin se vaan kehitys kehittyy :).