Täysi yö
Tätä ei ole tapahtunut miesmuistiin. Että MINÄ nukkuisin täyden, about 8h yön. En oikeasti muista koska viimeksi. Teininä? Käsittämätöntä. Pikkuisen muruliinoksen puolestahan tällainen yö olisi ollut mahdollista myös pe-la-yönä. Äitinsä kuitenkin tuolloin jostain käsittämättömästä syystä valvoi kolmesta kuuteen.
En oikein meinannut aamulla (kuuden maissa) uskoa koko asiaa. Onko siis mahdollista, että ei tarvinnut imettää? Tai edes käydä vessassa? HÄH? Murulla oli illalla ollut ilmeisesti nukahtamisvaikeuksia, mutta en tainnut niitäkään kuunnella kovin pitkään.US-KO-MA-TON-TA. En voi sanoa, että olo olisi mitenkään täydellisen pirteä. Mutta jotenkin kevyt ja aurinkoinen.
Mitenkähän erilainen äiti, vaimo, IHMINEN sitä olisi jos nukkuisi useammin tuollaisia täysiä öitä? En viitsi edes ajatella. En halua nyt ryhtyä ahneeksi, että ei tule mitään odotuksia. En usko, että tämä tulee nyt mitenkään taajaan toistumaan. En vain ole niin hyväuninen. Tai hyvärakkoinen. Sen sijaan nautin täysillä tästä hetkestä.
Ja nyt ei saa tyriä tätä pikkuisen kehitystä. Lauantaina kusin homman kun en pitänyt huolta pienen ruokailuista. Yön yhden ruokailun lisäksi välistä jäi pitkien päiväunien johdosta myös yksi illan syötöistä (toki aina sitä iltasyöttöä ei muutenkaan ole ollut, mutta yhdistettynä siihen yösyötön poisjäämiseen ei tainnut olla ihmekään, että la-su-yönä syötiin taas pariin otteeseen). Pieni ansaitsee kunnon, hyvät yöunet. Huonounisuus saisi katketa meikäläiseen tässä sukulinjassa.