En ole aiemmin ottanut osaa Lilyn toimituksen haasteisiin, mutta nyt kun aihe käsitteli kirjoja niin en enää voinut vastustaa kiusausta. Viime viikolla toimitus kysyi, mikä kirja muutti elämäni. Piti oikein miettiä vähän pidempään.

Jos ajattelen kysymystä ihan konkreettisesti niin sitten vastaan, että Taru sormusten herrasta. Siihen liittyvän keskustelun (”mitä ajattelit tehdä joululomalla”, ”lukea Taru sormusten herrasta -trilogian ja sen jälkeen mennä kattomaan leffana”, ”hei mentäiskö yhdessä”) johdosta päädyin treffeille silloisen tuttavan kanssa ja lopulta seurusteltiin 4,5v. Ei siis ollut elämäni mies, mutta olen vakaasti sitä mieltä, että kaikki vaikuttaa kaikkeen ja en olisi tässä ilman tuota suhdetta.

Mutta ehkä haasteella ei kuitenkaan haettu näin konkreettista asiaa. Jos pohdin, mikä kirja on saanut ajattelemaan, on oikeastaan vain yksi vastaus (tai no, nuoruudessa olisi ollut toinen: Jostein Gaardenin Sofian maailma sai heräämään filosofisiin pohdintoihin). Mutta siis nyt vastaus on: Paulo Coelhon Alkemisti.

Alkemisti on oikeastaan aikuisten satu. Se kertoo nuoresta paimenesta, joka lähtee toteuttamaan unelmaansa ja etsimään maailman hienoimpia aarteita. Jo takakansikin lupaa, että kirja voi muuttaa lukijansa elämän suunna. Itselleni se antoi erään tärkeän oivalluksen. Mutta en halua paljastaa sitä tässä, se voisi pilata jonkun lukukokemuksen.

Mielestäni ihan jokaisen pitäisi lukea Alkemisti. Jokainen hyötyisi sen sisään kätkeytyvästä viisaudesta. Kirja on vain alle 200 sivuinen ja sen lukee hitaampikin lukija muutamassa tunnissa. Mielestäni kirja oli mielettömän hyvä. Ja hyvänä sitä pitävät varmasti muutkin jotka haluavat, että kirja saa heidät ajattelemaan.

Mielestäni hyvä kirja saa ajattelemaan ja oivaltamaan. Tai tuntemaan, asettumaan toisen asemaan. Tällaiset kirjat voivat muuttaa ajatteluamme tai antaa elämyksiä, jotka säilyvät mielessämme. Jos Alkemisti tuntui aika itsestään selvältä vastaukselta tuohon toimituksen kysymykseen niin annetaan vielä vaikka pari kirjailijavinkkiä: Jodi Picoultin kirjat saavat pohtimaan asioita erilaisista näkökulmista, eläytymään erilaisiin ihmiskohtaloihin ja ne herättävät tunteita (esim. Sisareni puolesta aiheutti ainakin itselleni mekoiset vilunväristykset lopussa). Cecelia Ahernin kirjat rakentuvat jonkun oivaltavan idean varaan, parhaimmillaan ne saavat ajattelemaan (ottaisipa joku blogisti Sadan nimen mittainen matka -kirjan ideasta vaarin), osa herättää voimakkaita tunteita (esim. P.S. Rakastan sinua, toimii myös leffana) ja monista tulee ihan puhtaasti hyvälle mielelle.