Pumpulipesässä saavutettiin viime viikolla yksi virstanpylväs: ihka ensimmäiset vaunulenkit. Ja miten vapaalta olo tuntuikaan kun sisätiloista siirtyi ulos, yhdessä pikkuisen kanssa. Ei me ollakaan oman kodin vankeja. Perjantaina kävin ensimmäisellä lenkillä kaksistaan pikkuisen kanssa ja sunnuntaina käytiin koko perhe pienellä ”sunnuntaiajellulla”. Ihan parasta.

Totta puhuakseni me oltaisiin kyllä saatu lähteä ulos jo viikkoja sitten. Keskoset saavat lähteä ulos seikkailemaan kun painoa on 2,5-3 kg. En vain jotenkin ole aiemmin uskaltanut, olen ilmeisesti jumahtanut näkemään pikkuisen ikuisena hauraana keskosena, jonka kanssa ei uskalla ottaa mitään riskejä. Jep jep. Tyypillä on nyt painoa sellaiset 3,7kg ja laskettu aikakin hurahti ohi yli kolme viikkoa sitten. Oma mieli laahaa kuitenkin pahasti perässä. Mun pikku keskonen. Jota haluan suojella kaikelta pahalta. Ulkoilma ei kuitenkaan enää saa olla tällainen paha, nyt pitää tosissaan ryhdistäytyä. Oma pollakin alkoi pahasti seota sisätiloissa, tuli viimeisen parin viikon aikana monina päivinä sellainen hullun levoton olo ennen miehen kotiin tulemista. Ja kun mies tuli kotiin ja pikkuisen syömiset osui sopivasti niin lähdin muutamia kertoja yksikseni pikkuiselle lenkille.

Ihan täysin tässä ei olla edelleenkään rentouduttu ulkonakäynnin kanssa. Se on edelleen SUURI OPERAATIO, seikkailu johon ei lähdetä ihan noin vain. Eli keksin edelleen tekosyitä, joiden mukaan pihalle EI IHAN VIELÄ lähdetä. Sitten vasta seuraavan syönnin jälkeen. Jos pieni on hyvällä tuulella. Eikä ole liian pimeää. Eikä sada. Eikä… Ääääh….

Toivottavasti tänään saan ryhdistäydyttyä. Nyt voitaisiin jo tehdä ihan oikea lenkki, aiemmat oli sellaisia 20 min pyrähdyksiä. Neuvolatädin mukaan hiljalleen ulkoilmaan totuttautuminen tarkoittaa, että voi aina tuplata edellisen ulkonaolon määrän. Aikas ripakkaa touhua. Itse ajattelin, että voisin noiden parin visiitin jälkeen nyt aina lisätä parisenkymmentä minuuttia ulkoaikaan lisää. Otettaisiinkohan tällä viikolla jo ensimmäiset ulkopäikkärit omalla kuistilla. Hurrrrrjaa!

Kuvassa (tajuttoman huonolaatuista) todistusaineistoa ekasta pihakeikasta (voi kun pikkuinen on vielä pieni noissa vaunuissa 🙂 ). Tässä myös ensimmäinen kuva meidän pikkuisesta täällä blogissa. Kiikun kaakun keinuttelen vielä sen suhteen, tulenko laittamaan tänne kuvia hänestä vai en. Tämän nenänpääkuvan osalta arvelin, että häntä ei tästä tunnista, joten siksi tämä tuli nyt tänne. Ja meidän menopelinä on siis tuollaiset ruskeat Emmaljungan Duo Edget. Ostettuna Lastentarvikkeesta -20% alella viime vuoden mallistoa. Tilasin nämä aikanaan hyvissä ajoin, mutta tulivat vasta siinä vaiheessa kun olin itse jo synnärillä (synninpäästönä Lastentarvikkeelle sanottakoon, että se synnytys tosiaan oli melko ennenaikainen 🙂 ). Nämä on kai niitä niin kutsuttuja syöksyvaunuja. Mielestäni oikein kelvot täällä ”maalla” päällystevaurioisella maantiellä, jossa toisinaan tulee väistettyä autoja osittain penkereen puolelle. Ensituntuma ainakin on ollut ihan positiivinen. Ja kiitokset miehelle siitä, että hän heltyi alennusmyynnin myötä pyyntöihini ostaa tällaiset ja uutena. Nyt pitäisi vain pitää huolta, että näitä tulee käytettyä ahkerasti. Muuten voi tulla sanomista :D.