Arjen iloja -haastepostaus

Tässä elämä on -blogin kirsikkainen haastoi mut listaamaan arjen pieniä iloja. Tässä siis listaa viime päivien ja ehkä vähän tulevienkin ilonhetkistä, jotka eivät marras-joulukuun vaihteen harmaudessa ole saaneet ansaitsemaansa kunniaa. Haasteen idea on tietysti levittää hyvää mieltä ympäri blogosfääriä, joten haastan mukaan Luppakorvan, Tindekan ja Miizan.

• AURINKO PAISTAA! Taas. Viimeksi sunnuntaina taisi paistaa. Eli tämähän on jo usein! Tulee päivään heti aivan eri fiilis, kun tuo vuodenaikaan nähden outo valoilmiö esiintyy. Marraskuu oli muuten Helsingissä harmain koko 2000-luvulla ja siltä kyllä tuntuikin.
• Marraskuu loppui. 😀 Ei kuulu mun lempparikuukausiin mutta täytyy kyllä myöntää, että tänä vuonna on menty niin vauvanodotusfiiliksissä, ettei mikään harmaus olisi voinut ankeuttaa mua täysin. Verrattuna viime vuoteen tai moniin edellisiin, tämä marraskuu oli helppo ja jopa innostuin joistain asioista.
• Viime viikonlopun hotelli Klaus K:ssa vietetty yö toi hieman erikoisuutta ja luksusta elämään. Hotellin aamupala sunnuntaina oli mahtavuutta.
• Tänään käytiin muutaman muun joulukuussa synnyttävän mamman kanssa Fazerilla aamupalalla. Kannatti herätä normaalia aikaisemmin, oli todella monipuolinen ja hintansa arvoinen aamiasbuffet. Suosittelen! Mukana oli myös raskausviikolla 34 syntynyt tyttövauva, jolla olisi ollut päivää myöhemmin laskettu aika kuin tällä meidän pojalla. Todella erikoista katsoa sitä vauvaa ja ajatella, että suunnilleen tuon kokoinen rääpäle se mönkii vielä mun masussa ja toinen on siinä jo ihan valmiina. Tyttö oli kooltaan 51cm/3200g eli varmaan ainakin painon kanssa suunnilleen samoissa kuin tämä meidän on nyt. (Mitään oikeaa kokoarviotahan me ei olla saatu.) Jotenkin tuo pieni tyttö konkretisoi taas hieman lisää sitä, mitä mun sisällä kasvaa ja miten kohta elämä mullistuu.
• Sunnuntaina Stokkan Herkussa granaattiomenat maksoivat vain 2,99 €/kg!!! Hamstrasin niitä ehkä yli tarpeiden mutta meidän lähikaupassa ne maksaa tälläkin hetkellä melkein kuusi euroa kilolta vaikka pitäisi olla sesonki, joten sallin hamstrauksen itselleni tässä kohtaa. Granaattiomenat on yksi mun suosikkihedelmistä heti satsumien ja klementiinien jälkeen.
• Nivean kosteusvoide erittäin kuivalle iholle. Koppuraiset sääreni säilyivät sileinä noin vuorokauden! Siihen asti siis kunnes menin uudestaan suihkuun. Purkki lupaa kosteutusta 48 tunnin ajaksi mutta sen nyt ei niin ole väliä, koska mun pesuväli ei oikeastaan koskaan veny kahteen vuorokauteen.
• Muutenkin ihoni on pysynyt lähes loistavassa kunnossa, vaikka talvi tekee tuloaan ja ilmat kylmenee. Yleensä tässä vaiheessa vuotta nassu jo kuoriutuu monesta kohtaa irti. Tänä syksynä on ollut tehokäytössä LV:n kosteusvoide, seerumi sekä vaahtoputsari, jotka on tarkoitettu herkälle iholle. Jonkin verran punoitusta on toisessa poskessa mutta muuten iho on lähes normaali. <3
• Tänään menemme miehen kanssa syömään Ravintola Sipulin joulubuffettiin. Saatiin lahjakortti, jolla pääsee kaksi yhden hinnalla, muuten en varmaan raaskisi tuollaiseen mennä. Jouluruuista en muutenkaan sen suuremmin välitä mutta kun en nyt työpaikan joulupöytäänkään pääse niin tämä korvaa sitä mainiosti. 🙂
• Huomenna näen taas pitkästä aikaa hyvän ystäväni. 🙂 Viime viikolla meillä kävi kyläilemässä ystävä, jota en ole nähnyt yli vuoteen. Silti tuntui kuin viime tapaamisesta olisi vain hetki. Ystävät, toivottavasti tiedätte kuinka paljon teitä arvostan. <3
• Skräppäys. Saatan ehkä aloittaa tän harrastamisen. Epäröin hieman, koska en ole oikein askarteluihmisiä, mutta vaikuttaa kivalta. Leikkaa, liimaa, leimaa… Tätähän voi tehdä jotenkin myös digitaalisena, pitää vielä tutustua siihen puoleen myös. Eli mahtui arkeen mukaan yksi semihurahduskin! 😀 Ajatus lähti oikeastaan siitä, kun mietin askartelisinko vauvakirjan itse. No, pitää käydä vielä tutkimassa valmiiden kirjojen vaihtoehtoja.

Näitähän tulikin jo melko monta. Ei mun päivät oikeasti ole kovin synkkiä. Jotenkin sitä vain helposti tarrautuu niihin negatiivisiin juttuihin, vaikkei pitäisi. Varsinkin raksuden kanssa tuntuu monesti, että pitää jotenkin ylikorostaa niitä vaivoja ja hankaluuksia. Mulla kun ei niitä liiemmälti ole, tulee melkein huono omatunto. Jestas… Nyt lähden kasaamaan pinnasänkyä, että pääsen jossain kohtaa tekemään postauksen vauvanurkasta. 🙂