Luvallista herkuttelua vai itsepetosta?
Olen täällä tainnut aiemminkin mainita, että rrrrakastan pizzaa (itseasiassa pidän kovasti oikeastaan kaikenlaisesta italialaisesta perusruoasta ja italiaan matkustaminen onkin yhtä kulinaristista taivasta). Alkuraskaudesta pizza ei maistunut, mutta puolivälin jälkeen tämä herkku on jälleen houkuttanut enenevissä määrin. Raskaudiabetes-diagnoosin jälkeen olen ollut pizzan suhteen varpaillani, onhan pohja yleensä höttöhöttövenhäjauhoa ja päällystä kovin rasvapitoista. Viikonloppuna kuitenkin rohkaistuin ja kokeilin tehdä parhaani mukaan diabetikolle paremmin sopivan version tästä herkusta, tällä herkuttelin viikonloppuna ja tänään lounaalla:
Ruokavaliolleni sopivammaksi tuunailin tätä siten, että tein pohjasta mahdollisimman ohuen (itseasiassa meni sen verran överiksi että taikinaa jäi tuohon reunoille rullalle kuten kuvasta näkyy) – yleensä tykkään pannupizza-tyylisistä pizzoista (tai aidon italiailaisesta ohutpohjasta), mutta tässä oli annettava periksi. Lisäksi jauhoista reilut puolet vaihdoin täysjyvävehnäjauhoihin. Ketsuppi vaihtui sokerittomaan versioon. Päälle laitoin normaalia vähemmän jauhelihaa (vähärasvaista naudan paistijauhelihaa) ja rutkasti kasviksia (paprikaa, tomaattia, punasipulia, herkkusieniä). Pinnalle 15 % rasvaa sisältävää polaria.
Kyllähän tuosta nyt huomasi, että se on tuollainen ”terveysversio”, mutta ihan hyvin upposi niin minulla kuin miehelläkin. Selkeiten tuo pohja maistui erille mitä normaalisti ja jos tätä kovin taajaan tekisi niin pohjan maku alkaisi varmasti tökkiä jossain vaiheessa. Mittailin sokeriarvot ja hyvin näyttivät pysyvän raja-arvojen sisällä vaikka söinkin kunnon siivun kera salaatin.
Ehkä tätä uskaltaisi joskus toistekin tehdä, vai onko täydellistä itsehuijausta kuvitella, että pizzasta voisi muka tehdä jotenkin terveellisen? (kai tämä ainakin terveellisempi itsepetos oli kuin taannoinen ”jos syön vain puolikkaan kebab-pizzerian pizzasta kerralla ja syön samalla runsaasti salaattia niin kaikki on hyvin” -tempaukseni, joka muuten sekin piti sokeriarvot oikein hyvin kohdillaan).
PS. kokeilin myös viikonloppuna tehdä täysjyväsämpylöitä, joissa valtaosa jauhoista oli täysjyvävehnäjauhoja. Lopputulos oli syötävä, mutta ei kovin maukas, tarvinnee kokeilla varioida tuota hieman enemmän tai tehdä jotain erityyppistä täysjyväleipää kuin sämpylöitä. Pahin ongelma sämpylöissä oli täysjyvävehnäjauhoissa olevat hituset, jotka pyörivät ikävästi suussa (mies ei kuulemma huomannut mitään ja söi hyvällä ruokahalulla, joskin hänkin myönsi että makua voisi jostain hakea noihin lisää).
