Pitihän se arvata, että kun alkaa googletella niin joutuu aina vääjäämättä paniikkiin ja asiat paisuu mielessä. En vain eilen voinut itselleni mitään, tarkempia tietoja antava tapaaminen oli vasta vajaan parin päivän päässä (ai malttamatonko?) ja asia tuntuu isolta (siis kun eilen sain tietää, että yksi sokerirasituksen arvo oli pielessä). Näin yön yli nukuttua ja vähän rauhallisemmin googlailtua olo alkaa helpottaa.

Suurin paniikki googlatessa tuli erilaisista kertomuksista siitä, miten sokeriarvoja on jatkossa seurattava. Niissä vilahti mm. neljän paastoarvon mittaaminen viikossa ja kahden päivän aterioiden jälkeisten arvojen mittaaminen. Näistä neljä paastoarvoa viikkoon tuntui aivan kaamealta, minäkö syömättä 12h vuorokaudessa on regular basis, no way (unirytmilläni nukun ”ekat” unet noin kahdestatoista viiteen ja tuo olisi tarkoittanut että joko ei lainkaan iltapalaa – miten se nyt olisi terveellistä ja miten saa nukuttua tyhjällä vatsalla – tai aamupalan venyttämistä ties minne asti, mistä väistämättä seuraa heikotus ja huonovointisuus). Ja toinen oli synnytykseen liittyvät riskit – ai kauhea, nyt siitä tulee sellainen jättimöhkäle ja kärsii vaikean synnytyksen takia hapen puutteesta ja ja ja…

Tänään sain terveydenhoitajalta tiedon, että minulla pielessä oli viimeisen mittauksen arvo, eli kaksi tuntia sokerilitkun juomisen jälkeen verensokeriarvo oli 9,6 kun se maksimissaan saisi olla 8,6. Nyt ei ole tietoa, onko tuohon voinut vaikuttaa se, että makoilin ja torkahtelin sen tokan ja kolmannen mittauksen välillä (kun mulle ei mitään mainittu että nimenomaan ei saa nukkua). Toisaalta en tiedä myöskään, mitä tuo nyt sitten käytännössä osoittaa mun sokeriaineenvaihdunnassa olevan pielessä.

Rauhallisemmalla googlailulla löysin meidän kunnan ohjeet sokerien omaseurantaan. Luvassa olisi ilmeisesti joka toinen viikko neljän aamuarvon mittaaminen ja joka toinen viikko yhden päivän aterioiden jälkeisten arvojen mittaaminen. Ja aamuarvot eivät tarkoita sellaista paastoarvoa, mitä rasituksessa oli, vaan mittausta 8-10h syömättömyyden jälkeen. Kyllähän tuosta sentään selviää vielä hengissä :).

Jostain myös googlailin lohdutuksen, että jos sokeriarvot ja painot pysyy kunnossa ja ei tarvitse turvautua lääkehoitoon, niin synnytysriskien ei pitäisi olla suuremmat kuin normiraskaudessakaan (paitsi keisarinleikkaus on yleisempää). Toki tuo taas vain jokin yksittäinen sivusto. En nyt kuitenkaan suostu hermoilemaan isosti mistään riskeistä – paitsi sikäli että nyt laitetaan se ruokavalio remonttiin.

Koko homma taitaa nyt toimia ennen kaikkea herätteenä. En ole pitänyt meistä tarpeeksi hyvää huolta (oli tuo sokerirasitus sitten onnistunut tai pilallemennyt, tää mamma on mässäillyt liikaa. Olkoonkin että painonnousu on ollut maltillista). Siihen tosiasiaan on tultava muutos.

Ruokien seurailua ja herkuttelun karsimista enemmän tuntuu jostain syystä ärsyttävän leimautuminen raskausdiabetikoksi ja kaikki siihen liittyvät asiat ja seuranta tulevaisuudessa (entisestään suurentunut riski kakkostyypin diabetekseen tuntuu toki myös varsin ikävältä). Sitä haluaisi vain olla ”terve” ja ”normaali”.