Voiko remontin keskellä olla rutiineita? Harjoittelimme oloamme viikon ajan uusissa olosuhteissa miehen lomaviikon ajan: remontti, uusi iso tontti, asuntovaunu ja kanala. Loppuviikosta olo tuntui jo sujuvan ja sunnuntaina tuntuikin haikealta palata kaupunkiin, kun kaikki alkoi sujumaan. Mies palasi töihin ja minä lasten kanssa kaupunkiin. Mutta tässä jutusssa esittelen, miten me elämme uusissa rutiineissa, joihin nyt palaamme aina viikonloppuisin ja sitten parin viikon päästä, kun miehellä alkaa ”the loma”. 

Kanala on ollut meille ihan loistojuttu! Oikeastaan ilman sitä emme pystyisi asumaan tontilla lähellä remonttia. Kanala on iso, sinne saimme osan muuttotavarasta, se on meidän taukotupa ja siellä pääsemme pesulle. Vanhasta talosta otettiin yksi osa keittiön kaappeja ja ne palvelevat nyt kanalassa säilytystilana. Ruokaa laitetaan ulkona grillissä. Kanala on myös hyvä sateensuoja, jossa lapset viihtyvät hetken sisäleikeissä. Roska-astia ja postilaatikko sijaitsevat kauampana, ja erehdyin jättämään yhdeksi yöksi roskapussin kanalan oven seinustalle. Ystäväni varis pesueineen oli tehnyt tehtävänsä ja pääsin aamulla siivouspuuhiin:) Tavarat löytävät myös pikkuhiljaa omat paikkansa. Stressi sotkusta ei ole sama kuin kotioloissa, mikä on muuten aika huojentavaa..

Aamu- ja iltapalat nautitaan kanalan pirteän pöydän äärellä, jonka saimme äitini ystävältä. Toinen pöytä toimii tavaran säilytyspisteenä. Aika luksusta, meillä on kaksi jääkaappia ja pakastinlokero, kanalan taukotila lämpeää myös sähköpatterilla, koska vedimme sinne sähkön.

Loppuviikosta ostimme pojille kauan toivotun trampoliinin, mikä oli aika hitti! Iso piha on asettanut uusia haasteita, koska se on kooltaan niin iso ja myös osittain ”vaarallinen”, etten pysty koko ajan vahtimaan poikia. Pienemmät pojat ovat kovia kiipeilemään ja kiipesivät mm. vaihtolavalle, ja pienin meinasi juosta alas autokatokselta, koska peltikate lähti suoraan grillikatoksen takaa (tontti on rinteessä). Poika teki myös joitakin katoamistemppuja naapurien pihalle jne. eli pelkkä vahtiminen vei voimia tämän ekan viikon. Mutta loppuviikosta pojat viihtyivät uudella trampoliinilla. Loman ensimmäiset päivät kuljin kännykkä kaulassa, koska hoidin aktiivisesti lupa-asioita ja remontin juoksevia asioita. Kännykkä soi tiuhaan tahtiin ja sähköpostin merkkiääni hälytti aktiivisesti.

Sadepäivät ovat pahin viholliseni, koska meidän poikia ei ole tehty sisäleikkejä varten ainakaan kolmistaan. Onneksi sadekuurot olivat lyhyitä ja pojat jaksoivat hetken olla sisällä tehden pikkulegohommia ja katsellen piirrettyjä, edes pienen hetken.

Yksi ohjelmanumero on myös käydä moikkaamassa isiä remonttihomissa. 2- vuotias toteaa joka ikinen kerta ”Mitä, siis mitä täällä on purettu..sahanpurua” ja ”Yök villaa” (ja mun täytyy kantaa hänet puru/villakohdan yli). Tämä sama toistuu joka ikinen kerta:) Välillä käydään lähistöllä skuuttailemassa kierros ja pari (=potkulautailua) ja sitten saatetaan katsella isin puuhastelua ja kuunnella uutta remonttiradiota, josta ei tule Robonin Buum Kahia, kuten kotona Spotifystä.

Kanala on ihan loistojuttu, koska pääsemme siellä hyvin pesulle, kun vedimme sinne vedenkin. Pienin ei nuku enää päiväunia mutta alkaa olemaan jo väsynytää poikaa 18-19 aikaan. Menemme edeltä pienimmän/pienten poikien kanssa täyttämään pataa ja lämmittämään saunaa, jota olen myös näin kaupunkilaisena saanut treenata:) Saunassa saatamme viihtyä reilu tunninkin pesten lauteita ja tiskejä ja lopuksi iltapesut.

Kesällä ei ole paljon aikaa eikä energiaa panostaa omaan ulkonäköön. Aamulla peilistä kurkkaa uninen nainen, joka on laittanut hiukset nutturalle märkänä joka ikinen ilta! Toisaalta on huojentavaa olla ”maalla” oman tontin siimeksessä, jossa saa näyttää juuri siltä miltä haluaa!

Vaattet ovat löytäneet naulansa ja olemme kotiutuneet remonttitolosuhteisiin viikon sisällä. Rankin osuus taitaa olla kahden kodin väliä suhaaminen, tavaran pakkaaminen ja purkaminen sekä pyykkääminen. Nykyinen asuntomme on vielä myynnissä, joten stressi myös näyttösiivouksista lasten ollessa lomalla ja kotona on aiheellinen. Kun tulemme ja palaamme auto on aina täynnä tavaraa. Onneksi tämä vaihe on vain väliaikainen ja pian pääsemme oikeasti kotiutumaan, sitten joskus syksymmällä:)

HYVÄÄ JUHANNUSTA KAIKILLE! Me pakkaamme auton taas aamulla ja menemme ”maalle”. Maalla on mukavaa!