Tehokas ihminen = arvokas ihminen?
Sain muutama viikko sitten varmistuksen sille, että määräaikaista työsuhdettani ei jatketa tulevana syksynä. Olin hyvinkin typertynyt tästä tiedosta, sillä olin jostain käsittämättömästä syystä tuudittautunut ajatukseen, että työni jatkuisivat. Valvoin muutaman yön ja tunsin oloni arvottomaksi. Kaikki se hullu paahtaminen ja parin kuukauden päästä ei olisi enää mitään tekemistä. Minulla ei olisi mitään paikkaa tässä yhteiskunnassa. Olenko tehnyt kaiken turhaan?
Kohta en olisi enää opiskelija enkä työntekijä, olisin työtön.
Olen niin tottunut ajatukseen jatkuvasta tehokkuudesta, että välillä unohdan, miksi täällä ollaan. Niin kornilta kuin se kuulostaakin, sain asiat perspektiiviin vasta juhannuksena vaelluksella, kun istuin yksin aamuviideltä nuotiolla keittämässä kahvia, kuuntelin lintujen laulua ja katselin lammesta nousevaa usvaa.
Tätä minä haluan enemmän ja vähemmän sitä, mitä olen viime vuodet tehnyt: istunut koneella olemassa tehokas. Ei kai elämän ole tarkoitus olla yhtä deadlinesta toiseen rynnimistä oman jaksamisensa rajoilla?
Kaiken tämän tehokkuusajattelun keskellä on niin helppo unohtaa, että elämä ei ole suoritus.
Mitäpä jos tekisi hetken aikaa jotain, mitä haluaa eikä vain asioita, joita pitää tehdä?
Kannattaa ajatella mahdollinen työttömyysjakso vapaa-aikana, jolloin ehtii tarkastella selkeämmin mitä elämältä haluaa ja kannattaa ylpeästi ottaa siitä kaikki ilo irti, jos vain taloudellisesti pystyt. Usko pois, töitä löytyy kyllä, kun niiden aika on. 🙂
Itse jäin lomautetuksi yli vuosi sitten työstä, joka oli henkisesti hyvin kuormittavaa. Lomautuksen alku kirkasti sen, etten halunnut palata tuohon työhön ja päädyin lopulta irtisanomaan itseni.
Itsekin kun tajusin, että ei se elämä ole sitä, että menee joka päivä töihin antamaan 100 %, vaan se on enemmän sitä, että on energiaa istua esim. aamu viideltä keittämässä kahvia, kuunnella linnun laulua ja nauttia – eikä pelätä, että mikähän tulipalo siellä töissä odottaa sammuttamistaan.
Tsemppiä! Äläkä huoli – ei tittelit määritä sitä keitä me olemme. 🙂
PS. Aivan ihania kuvia! Iski himo lähteä pitkospuita pitkin kävelemään, välittömästi.
Sinäpä sen sanoit 🙂 ei elämässä ole tarkoitus tehdä vain töitä. Välillä harmittaa se, miten paljon työllä ja tittelillä brändätään itseä. Itselleni työ on aina ollut lähinnä keino elättää itseni, ei minuuden määritelmä. Nyt kuitenkin kun mietin tätä nykyistä työtäni, josta vapaudun ensi kuussa, niin olen vain helpottunut, että pääsen pois, vaikka opintojen ohella ihan mukava työ olikin.
Huvittaa kyllä, että vaikka tässä kirjoituksessa annoin ymmärtää, että aion työttömänä vaellella ja nauttia vapaa-ajasta, niin itseasiassa eilen kuulin, että sain uuden työn. Se oli kyllä osittain vahinko, sillä minun oli tarkoitus aloittaa työnhaku vasta myöhemmin, mutta vastaan tuli niin houkutteleva työpaikkailmoitus, että oli pakko hakea. Laitoin hakemuksen viime perjantaina, maanantaina kävin haastattelussa ja keskiviikkona kuulin, että minut valittiin.
Se, mikä tästä työnhausta teki erilaista aiempaan verrattuna on, että tällä kertaa en hakenut töitä epätoivoisesti sillä asenteella, että kunhan nyt jotain saisi, vaan että olisipa siistiä päästä juuri tuonne. Kenties tekemään jotain, mitä haluan tehdä.
Aika näyttää 🙂
Niin totta, ja mielettömät kuvat!
Kiitos jennajohanna! Oli kyllä niin kaunis aamu, että siinä ei kuvaajalta juuri kameraa enempää vaadittu 🙂