Joulukilarit

Heinäkuu on jo melkein loppu, joten on aika vetää vuoden ensimmäiset (huom. perinteiset) joulukilarit. En lievästi sanottuna ole yhtään perinteiden ystävä. Ei siinä mitään, jos joku toinen saa kiksit ripustellessaan tipukoristeita pääsiäisenä tai joulukoristeita jouluna. Huvinsa kullakin. Valitettavasti juhlapyhiin ja varsinkin jouluun liittyy tiiviisti kaikenlainen krääsä, kulutushysteria ja kulissien ylläpitäminen tavalla, joka ei ole minulle mieluinen. Ongelmia tulee esimerkiksi siinä kohtaa, kun yrittää sovittaa oman sukupolvensa kulutusihanteita ja käsityksiä mukavan vapaapäivän vietosta muiden sukupolvien käsitykseen siitä, kuinka vaikkapa joulua tulisi viettää.

img_1222_1.jpgIloiset pääsiäispuput joskus railakkaalla 80-luvulla.

En missään muussakaan asiassa tykkää siitä, jos joku ulkopuolinen yrittää liikaa päsmäröidä tekemisiäni. Käsitystäni mukavasta vapaapäivästä ei vastaa sellainen, että minun pitää seistä klo 12 riisipuuro kourassa kuuntelemassa joulurauhanjulistusta. Tai kuunnella tuohtuneita kommentteja, jos myöhästyn kriittiset 5 minuuttia jostain muusta tuiki tarpeettomasta rituaalista. Onko jouluaatoksi pakko laatia minuuttiaikataulu? Kaikkein tyhmintä rituaalipäivissä on, että jos noudatan muiden toiveita, minulla ei ole kivaa ja jos en noudata, joku loukkaantuu. Haluaisin tähän sellaisen vaihtoehdon, että kaikilla on kivaa. Sellaista ei vaan ole, koska minkäänlainen soveltaminen ei kuulu rituaalien henkeen.

Nyt tonttu-ukot hyppikää, ja mielellään kaikki samassa tahdissa niin, ettei kukaan poikkea ruodusta missään kohtaa. Joulurituaaleihin kiintynyt sääntö-Suomi pitää tiukasti kiinni myös muista konventioista. Kaikki jääkööt heinäkuuksi kesälomalle, katsokoot linnan juhlia itsenäisyyspäivänä, jonottakoot ruuhkassa hiihtolomalle pääsyä ja ylipäänsä kärsikööt mukisematta siitä, ettei ole yhteiskunnallisella tasolla kovin sujuvaa tai mukavaa, jos kaikki haluavat tehdä mitä tahansa asiaa samaan aikaan. Laitetaan mielenterveystoimisto koko heinäkuuksi kiinni, koska ovathan ne sairaudetkin kesälomalla heinäkuun, eiku. Otetaanpa suomalaiset nyt vaan oppia Pohjois-Koreasta! Näin on aina tehty ja siksi niin tehdään aina tulevaisuudessakin. Ei saa kysyä miksi! Ei saa kyseenalaistaa!

https://youtu.be/H4NBjR7iqJI

Videolla suomalaiset ovat jouluostoksilla.

Olen kapinallinen, ja vietän heinäkuuta mieluusti töissä. Töissä on hyvä ilmastointi ja kesällä niin hiljaista, että artikkeleja ehtii kirjoittaa kenenkään häiritsemättä. Otan lomaa mieluiten maksimissaan parin viikon pätkissä, jolloin ennen lomaa ei tule pakkoa saada koko maailmaa kerralla valmiiksi. Jaksottamalla lomia pitkin vuotta on useammin jotain mitä odottaa. (Ymmärrän tietysti hyvin, etteivät vaikkapa kouluikäisten lasten vanhemmat voi tehdä näin.)

Pahinta on, jos arki jostain syystä tökkii ja sitten muutamiin lomapäiviin tai juhlapyhiin ladataan kohtuuttomat odotukset, jolloin ei oikeastaan voi muuta kuin pettyä. Ei liene ihme, että kesälomien jälkeen erotilastoissa näkyy piikki. Onneksi intohimotyö pelastaa välillä tästäkin pinteestä, koska teen töitä myös juhlapyhinä, jos joku deadline vaatii. Viime itsenäisyyspäivänä olin koko päivän töissä emmekä juhlineet mitenkään. Joskus kymmeneltä illalla mies sortui sytyttämään kynttilät ikkunalaudalle neljä tuntia oikeasta ajasta myöhässä. Tässä vaiheessa minusta olisi ollut tyylikkäämpää olla sytyttämättä niitä kynttilöitä, mutta antaa toisen juhlia sydämensä kyllyydestä, jos siltä tuntuu. Nauroin katketakseni niille kynttilöille, osin väsymyksestä, osin siksi kun meininki oli jotenkin vaan kaikin puolin niin säälittävää. Suomi 100, jee! No, uhrasin itsenäisyyspäivän mutta sain tekstin valmiiksi ennen joulukuun 8. päivä alkanutta triathlon-lomaani, josta nautin enemmän kuin olisin perinteisestä itsenäisyyspäivän vietosta nauttinut. Elämä on valintoja.

Työelämän vaatimukset lisäävät entisestään rituaali-inhoani: töissä tehdään ajoittain epämiellyttäviä tehtäviä, joten vapaa-ajalla ei halua tehdä itselle epämieluisia asioita vain tavan vuoksi. Muutamina vuosina kapinoimme miehen kanssa koko joulusesonkia vastaan ja lähdimme sukellusreissuun. Yksi vuosi olimme Malediiveilla, toisena Thaimaassa, kolmantena laajennetulla sisarusporukalla Réunionin saarella. Siinä missä minä nautin joulusta ilman rituaalien suorittamista, miehelle tuli Malediiveilla koti-ikävä ja hän oli vähintään jouluaaton kärttyinen. En halunnut luovuttaa. Jos kerran joulua ei voi pakoilla ulkomailla (tiedän, lentäminenkin on iso synti), Suomi-joulusta pitäisi tehdä miellyttävämpi. En halunnut joutua ennen joulua päiväkausiksi räntäsateeseen etsimään epätoivoisesti jotain kivoja ja tarpeellisia joululahjoja, jotka eivät lentäisi kasvattamaan jätevuorta heti pyhien jälkeen. Mitäs jos ei vaikka ostettaisikaan yhtään lahjaa, kun kaikilla on jo kaikkea? Samalla säästyisi pitkä pätkä kaikkien hermoja.

Lahjattoman joulun läpivienti perheessäni vaati useiden vuosien tinkimättömän työn, ja antoi minulle sellaiset neuvotteluopit, että voisinkin lähteä tästä saman tien pääneuvottelijaksi Lähi-Idän rauhanneuvotteluihin. Äiti välillä ostelee lahjoja kaikesta huolimatta, mutta olemme perheenä päässeet valovuoden eteenpäin aiempien vuosien lahjaröykkiöistä. Lisäksi minulla on ainakin yksi harvinainen esimerkki asiasta, jossa minä, suorittajapersoona, olen se rento, joka sanoo muille, että relatkaa nyt niiden rituaalienne kanssa. Ei tarvita noin paljoa ruokaa eikä mitään lahjoja. Stressataan vähemmän ja nautitaan mieluummin toistemme seurasta.

piparit.jpgTarvittaessa osaan suorittaa myös joulun, mutta onko se vaivan arvoista? Todennäköisesti ei.

Kommentit (4)
  1. Vauvantaisin
    1.8.2018, 14:15

    Minä kompastelen perinteisiin työpaikalla.

    Meillä noudatetaan kunnallista virka- ja työehtosopimusta, ja se arvostaa automaattisesti joitakin pyhiä, kellonaikoja ja tekoja työntekijän puolesta, mutta minun kohdalla ärsyttävästi ihan väärin.

    Esimerkkejä:

    Olen joskus lähtenyt iltapäivällä aiemmin töistä, koska lapsi on kiva hakea eskarista ajoissa. Jättänyt työkoneen päälle ja palannut iltakahdeksalta jatkamaan kirjauksia, kun mies on päässyt töistä kotiin ja voi jatkaa iltatoimia. Mahtavaa minusta, kamalaa KVTESin mielestä. Ei tullut pieneen mieleenkään että työnantajan kannalta illalla töihin palaaminen on ongelmallista, koska siitä pitäisi maksaa jotain korotusta. What? Korotusta siitä, että minun on paljon helpompi mennä iltamyöhällä jatkamaan paperityöt loppuun. Silloin koko rakennus on hiljainen, kukaan kollega ei keskeytä ja siivoojatkin ovat jo lähteneet.

    Toinen on se heinäkuu. On ihanaa olla töissä kesällä, kun valoa riittää vielä töiden jälkeen ja ehtii tehdä vaikka mitä. Pääsen nimittäin jo kolmen jälkeen töistä. Mutta ei, on lomaryhmät ja joka toinen vuosi on pakko olla lomalla heinäkuussa, joka toinen vuosi kesäkuussa. Lomailisin paljon mieluummin keskellä talvea. Varsinkin pikkulapsiaikana se olisi ollut perusteltua. Ottaa lomaa helmikuulle, kun päiväkodit ovat norossa ja parvossa. Monta vuotta mentiin niin, että kesä lomailtiin ja talvella sairaslomailtiin.

    Julkisella sektorilla on nämä haittansa, mutta on siellä hyvääkin, varsinkin tässä vaiheessa työuraa.

    Kiitos hyvästä kirjoituksesta

    1. Kiitos kivasta kommentista ja kurjaa, että töissä työaikojen soveltaminen on tehty noin hankalaksi. Meillä oli joskus yliopistolla työskennellessäni sellainen järkyttävä työajan seurantajärjestelmä, johon piti merkitä tunnin tarkkuudella mitä oli milloinkin tehnyt. Kun ihmiset sitten merkitsivät tuntinsa, kävi ilmi että kaikki tekevät tosi paljon korvauksettomia ylitöitä. Ja kas kummaa kun järjestelmästä sitten luovuttiin aika vähin äänin. Tavallaan hyvä, että työaikaa seurataan ja se on myös työntekijän etu, koska välillä monesta varmasti tuntuu että hommaa on niin paljon ettei mikään aika riitä sen tekemiseen. Tunnolliset ihmiset vetävät itsensä tällaisissa oloissa helposti piippuun. Toisaalta työ muuttuu yhä enemmän itsenäisesti johdettavaksi, jolloin olisi kohtuullista että sellaisissa hommissa joissa työntekijä on itse vastuussa jonkin asian hoitamisesta, työskentelyolosuhteet saisi muokata sellaisiksi että ne palvelisivat mahdollisimman hyvin työntekijän yksilöllisiä tarpeita. Esimerkiksi etätyömahdollisuus, liukumat, työn tekeminen sellaiseen aikaan joka toimii itselle parhaiten jne. En tiedä mikä tällaisten muutosten aikaasaamisessa auttaisi, kun joillain työpaikoilla uudistusten läpivieminen on ihan tuskasen vaikeeta. Jos henkilöstöpäälliikkö on fiksu tyyppi, ehkä hänelle voisi ehdottaa asian edistämistä tms.

  2. Rituaali-inho. Juuri tämä!

    1. Ei ole helppoa ei. Mun epätieteellinen mutu on, että sellaiset ihmiset joiden serotoiinijärjestelmä on dominoiva, ovat taipuvaisempia nauttimaan rituaaleista. Ja sitten tässä on vahvasti mukana sukupolvien välinen kuilu. Kuten tosta ketjun toisesta kommentista näkyy, toiset tykkäävät säännöistä ja rituaaleista ja toiset haluavat soveltaa, jos sääntö vaikuttaa epäkäytännölliseltä. Kun oma luontainen reaktio melkein mihin tahansa asiaan on, että miksi näin ja milläköhän tavalla asian voisi tehdä paremmin, rituaalirakastajien kanssa ei voi aina välttyä kahnauksilta :).

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *