36 äänikirjaa myöhemmin

Vuosi sitten lokakuussa latasin puhelimeeni äänikirjasovelluksen. Olin huomannut, että äänikirjojen saatavuus oli parantunut huomattavasti, ja teki mieli ottaa esimerkiksi tylsiin kotiaskareisiin kuluvat minuutit mukavampaan käyttöön.

Luen töissä tuntikaupalla päivittäin, joten usein tuntui siltä, että päivän lukukiintiö tuli jo moneen kertaan täyteen töissä. Työpäivän jälkeen en halunnut enää istua paikallani kirja kourassa, vaan mennä treenaamaan. Harmitti kuitenkin, kun en jaksanut lukea kaunokirjallisuutta tai omaan alaan liittymätöntä tietokirjallisuutta.

Vaikka minulla ei tässä tilanteessa ollut juuri hävittävää, suhtauduin silti äänikirjoihin varauksella, koska olin niin tottunut paperisiin kirjoihin. Aloitin äänikirjoihin totuttelemisen varovaisesti tietokirjoista, koska tuntui, että kaunokirjallinen teos menee hukkaan äänikirjana, jos kuuntelen sitä samalla kun teen jotain muuta. Huomasin kuitenkin, että pystyn hyvin keskittymään kahteen asiaan yhtä aikaa, ja varsinkaan rutiininomaisten kotitöiden tekeminen ei häirinnyt kuuntelukokemusta. Näin ollen uskalsin valita lukulistalle pikkuhiljaa myös kaunokirjallisuutta. Opettelin myös kuuntelemaan lenkkeillessä äänikirjaa musiikin sijaan, ja vaikka tämäkin tuntui aluksi vieraalta konseptilta, nyt kuuntelen lenkeillä enää harvoin musiikkia.

Vuoden aikana olen kuunnellut 36 äänikirjaa, joista suurin osa on ollut noin kymmenen tunnin mittaisia, mutta pisimmät yli 16 tuntisia. Aika hyvin, jos ottaa huomioon, että olisin ehtinyt lukea näistä kaikista ehkä yhden sillä perinteisellä nojatuoli ja paperikirja -yhdistelmällä.

Olen vuoden aikana päässyt sukeltamaan ahdistaviin, häkellyttäviin, mieltä avartaviin ja kauniin surumielisiin maailmoihin. Palaan mahdollisesti vielä tarkemmin joihinkin näistä kuuntelemistani kirjoista, mutta nostan jo nyt esiin muutaman suosikin. Tietokirjapuolelta tykkäsin Daniel Kahnemanin Thinking, Fast and Slow –kirjasta, jossa käydään läpi ihmisten ajattelun erilaisia virheitä, jotka johtuvat usein siitä, että aivomme prosessoivat asioita helpommin tarinoina kuin tilastollisina todennäköisyyksinä. Hararin maailmanlopun fiiliksissä rypevät 21 Lessons for the 21st Century, Homo Deus ja Homo Sapiens olivat myös kaikki loistavia. Tykkäsin kovasti myös Juha Hurmeen Niemi –teoksesta, jonka lukisin itse enemmän tietokirjapuolelle kuin kaunokirjallisuudeksi (vaikka se saikin Finlandia-palkinnon eikä Tieto-Finlandiaa).

Kaunokirjallisuudesta lukuelämysten kolme parasta olivat Kazuo Ishiguron Ole luonani aina, Chimamanda Ngozi Adichien Half of the Yellow Sun ja Ulla-Lena Lundbergin Jää, jotka olivat kaikki eri tavoin mahtavia.

Kun katson vuoden kirjalistaa läpi, ei ole epäilystäkään siitä, etteivätkö äänikirjat olisi vahvasti arjessa mukana myös jatkossa. Kerrassaan uskomatonta, että aikaa jota ei periaatteessa ole, koska se pitää käyttää siivoamiseen, ostosten tekemiseen tai hammaslääkärin aulassa odottamiseen, voikin yhtäkkiä käyttää näin mukavalla ja sivistävällä tavalla.

hyvinvointi mieli kirjat tyo

Itsensä johtamisesta

Kirjoitan, siis olen. Ja silloin kun en kirjoita, olen turhautunut, kireä ja pettynyt itseeni. Happy happy joy joy! Terveisiä tutkijankammiosta.

Tutkijan homma saattaa vaikuttaa kuivalta yksinäiseltä puurtamiselta, mitä se usein onkin. Minulle tämä on yksi työn hyviä puolia. On kuitenkin hämmästyttävää, millaisella tunneskaalalla sitä saattaa omassa pikku tutkijankammiossaan päivän aikana liikkua –vaikka onkin siellä yleensä ihan yksin. Tunteiden kirjo liittyy paitsi työssäni käsiteltäviin asioihin (autoritarismin syveneminen, sota ja rauha, viholliskuvat, naisten asema Aasiassa, Pohjois-Korea), myös siihen, kuinka suhtautuu itseensä ja itsensä johtamiseen. Ajoittain omana pomonaan oleminen on ihanaa, välillä taas ihan kamalaa. On itse vastuussa melko lailla kaikesta, ja silloin kun työt takkuavat ja motivaatio mataa, ei ole ketään muuta, jonka niskaan voisi huonon edistymisensä sälyttää. Mulla on kyllä useitakin esimiehiä, mutta ei ole heidän syynsä, jos artikkelini kirjoittaminen ei edisty. Heidän hommaansa ei ole johtaa tätä duunia, jota teen päivittäin.

Lyhyesti sanottuna tutkijan homman raskain asia on se, miten tiiviisti ammatti-identiteetti ainakin minulla liittyy myös muuhun olemiseen. Kun teksti on edennyt, olen paremmalla tuulella ja vietän vapaa-aikaa tyytyväisenä. Silloin kun aikataulut lägäävät, meininki menee usein siihen, että unohdan tai en oikein osaa pitää taukoja, vaikka tiedän että ne parantaisivat työtehoa.

Itsensä johtamisessa on välillä haasteita. On eri asia tietää, miten joku asia kannattaisi tehdä, ja sitten oikeasti toimia sillä parhaalla mahdollisella tavalla. Tiedän, että minun vuorokausirytmilläni kannattaisi ehdottomasti aloittaa päivä vaikeimmasta ja tärkeimmästä hommasta eli akateemisten journaaliartikkelien kirjoittamisesta. Kun on tehnyt tärkeimpiä hommia aamupäivän, voi siirtyä vähemmän aivokapasiteettia vaativiin tehtäviin kuten sähköpostien läpikäymiseen, lukemiseen tai juokseviin asioihin. En ymmärrä, miten tämän yksinkertaisen asian toteuttaminen on niin vaikeaa. Miksi sähköposti kiinnostaa heti aamusta niin kamalasti? Tiedän kyllä, ja silti menen yhä uudestaan samaan halpaan: sähköposteihin vastaamisesta tai muiden sälätehtävien hoitamisesta saa valheellisen aikaansaamisen tunteen helposti. Artikkelin kirjoittaminen olisi tärkeämpää, mutta paljon vaikeampaa. Siksi sitä yrittää vältellä, vaikka oikeastaan tietää koko ajan, että työskentelee epätehokkaalla tavalla, jos lykkää vaikeimman homman tekemistä iltapäivään.

Toinen hankaluus itsensä johtamisessa on sisäistää, että kovaa työputkea seuraa väistämättä kevyempi päivä tai pari. Koko ajan ei voi paahtaa täysillä, vaikka välillä täytyykin. Kevyemmässä vaiheessa pitäisi ymmärtää, että lepo on tarpeen eikä kyse ole mistään yleisestä laiskistumisesta tai tehottomuudesta. Sama pätee hyviin ideoihin. Välillä niitä tulee, mutta ei voi olettaa, että joka päivä olisi kaikkein luovimmillaan. Vaihtelu työtehossa ja aikaansaannosten laadussa täytyy vain oppia jotenkin hyväksymään. Vaikka tämän vaihtelun ja siihen liittyvän arvaamattomuuden tietää, vaihtelua on kymmenisen vuotta alalla olleena edelleen todella vaikea sietää.

Tänään on maanantai, ja lupaan yrittää aloittaa artikkelista ja jättää sähköpostien perusteellisemman perkaamisen iltapäivään. Iloista ja tehokasta (työ)viikkoa kaikille!

hyvinvointi mieli tyo