Nainen, ota pulla
Kuntosalini täytti kymmenen vuotta ja sen kunniaksi salilla tarjoiltiin korvapuusteja.
Kun tulimme jumppakaverini kanssa paikalle, hän – joka on hyvännäköinen ja laiha, sikäli kun sillä on merkitystä – sanoi: ”Katso sitten, etten ota pullaa, kun lähdetään.”
En sanonut mitään, vilkaisin häntä äimistyneenä. Häh, miksei hän voi syödä pullaa?
Avaa minkä tahansa alan lehden, tv-kanavan tai iPad-sovelluksen, naisille halutaan lähettää voimaannuttavaa mesitsiä siitä, että on tosi ok olla sellainen kuin olet. Että hyväksy itsesi. Sun peffa näyttää just sopivan kokoiselta.
Nämä kaikki lämpimät, hyvää tarkoittavat viestit on painettu välikköön, jonka toisella puolella on kuva Jennifer Anistonista sukkamekossa ilman rintaliivejä ja toisella puolella mainos kaakaon makuisesta laihdutuskeitosta.
Jos nainen on neuvostoliittolaisen vakoilulaitoksen koulima kylmähermoinen tarkkailija, hän pystyy erottamaan, että nuo asiat eivät liity toisiinsa eivätkä ne vihjaile hänelle mitään naisena olemisesta.
Jos nainen on tavallinen suomalainen peruskoulukasvatti, hän katselee itseään iltaisin peilistä ilman rintsikoita ja miettii, että vitsi, jos olisi viisi viiva seitsemän kiloa laihempi, marraskuukin tuntuisi toukokuulta.
En usko, että 85 prosenttia naisista käyttää edellä kuvattuun, harmittomaan naiseusrituaaliin enempää kuin 30 sekuntia päivässä, enkä usko, että kovinkaan moni yli 30-vuotias märehtii sitä, että takapuoli ei vastaa median luomaa pyllykuvaa.
Pointti ei olekaan siinä, että naisilla olisi huono itsetunto, tai että me kaikki ylistäisimme bomseleitamme, jos emme olisi koskaan nähneet lehdissä kuvia paremmista.
Pointti on se, että meidän kuuluu esittää ympäristölle, että emme ole tyytyväisiä itseemme.
Naisen täytyy koko ajan kehittyä hieman paremmaksi naiseksi, vähän skarpimmaksi versioksi itsestään. Siis ei median eikä miesten vaan meidän itsemme mielestä.
Siksi jätän nyt tämän pullan ottamatta, koska viisi viiva seitsemän kiloa, ihan varmasti ennen ensi kesää.
Mutta toisaalta luin juuri lehdestä, että ole itsellesi armollinen, hemmottele itseäsi.
Joten otan kuitenkin pullan.
Voi että, olen niin perso makealle, mä olen tämmöinen pullahiiri, voi kauheeta.
Pullasyndrooma on naistentauti, joka estää pullan syömisestä normaalisti seuraavan nautinnon.
Mies voi haukata pullan huoltoasemalla kahdella haukkauksella ja jatkaa elämässään eteenpäin kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Nainen syö pullaa ja toisella poskella suunnittelee, mitä jättää päivän aikana syömättä ja paljonko pitää huomenna zumbata.
On eri asia, toteutuvatko naisen suunnitelmat, mutta silti ne tehdään. Siksi on ällistyttävää vittuilua tarjota naisille liikuntakeskuksessa pullaa.
Koko kuntosalirakennus löyhkäsi korvapuustille ja tunnin jälkeen jumppakaverini aloitti:
”Jos mä nyt kuitenkin, ottaisinko mä…”
Sanoin: ”Voi jeesus nainen, ota se pulla!”
Otti se.
Itse en tietenkään ottanut.
http://www.youtube.com/watch?v=skv7E4HYQw4
Lue Virpi Salmen aiemmat Punakynät: