Kiltit voittavat miljardipelin
Hyvä sika.
Pehmeät tunteet muuttuvat rahaksi: 1,1 miljardiksi euroksi. Suomalaispelifirma Supercellin suuri kauppa on pohjimmiltaan kiltteyden voitto. Blogissaan ilonörtit pelaavat mölkkyä metsässä ja kehuvat, kuinka yhdessä päättäminen on mahtavaa. He hankkivat sankarin maineen vain kertomalla maksavansa mielellään veroja.
He ovat kivoja, ja kivat saavatkin rikastua, ajattelevat rikkaita yleensä vihaavat kanssakansalaiset.
Miljardi tuli kuitenkin syvemmältä kuin Ruoholahden hymyilevistä toimistotyöläisistä. Miljardi tuli tunteista ja aineettomasta hyvyydestä.
***
Suomessa on vihdoin opittu pelaamaan muillakin tunteilla kuin löllyvällä melankolialla. Menestys alkoi yksinkertaisella tunneleikillä. Angry Birds perustuu kostonvimmaan, kun pelaaja tuhoaa nautinnollisesti rikkaat siat. Viha on tunteista kaikkein nopein, eikä lintuja jaksa heitellä kuin hetkittäin.
Supercellin kehittyneemmät, miedommat pelit taas tunkevat osaksi jokaista päivää, kun farminhoidosta tulee huoneenlämpöistä rutiinia. Farmipeli Hay Dayssa pelaaja tavoittelee rahaa vain sen takia, että saa rakentaa uusia latoja, katsella puskien kasvavan ja vuohien mussuttavan karsinoissaan. Virtuaalifarmari pärjää yksin, mutta puutarha kukoistaa naapuriviljelijöiden avulla.
Taistelupeli Clash of Clansissa murskataan kilpailijakyliä, mutta taistelukierre hidastaa oman kaupungin rakentamista. Rahaa tulee ja menee, mutta oma maa pysyy.
Pelaamattomat ihmiset – kuten Kauko Röyhkä – eivät ymmärrä, kuinka kilpailun ohittaa yhteistyö, hidas puuhastelu ja uuden luonti. Ei se paljon eroa harrastusrockbändin perustamisesta.
Joku voisi sanoa, että pelimaailmassa ystävistä tulee vain välineitä omalle menestykselle. Supercellin maailmat antavat kuitenkin mahdollisuuden monenlaiseen käytökseen. Se on itsestä kiinni, kuinka mulkku haluaa olla.
***
Pakkomielteisimmät pelaajat kuluttavat tuhansia euroja digikultakolikoihin, mutta muut saavat olla halutessaan rauhassa maksuilta ja mainoksilta. Supercell on onnistunut luomaan siis vähemmistöriippuvuuden joka hyödyttää enemmistöä. Eikä siinä mitään pahaa ole, sillä elämä ilman tunnepakkomielteitä on lähes arvotonta.
Hyvä peli ei pääty koskaan, mutta kiltti voittaa aina.
Lue Tero Kartastenpään edelliset Punakynät:
Haloo! Ei taas uutta puhelinta
Koska kiekkoleijonat tulevat kaapista
T’äytyy kyllä vain sanoa, että harvinaisen negatiivinen blogi. Tarkoituskin tietysti on valittaa asioista, jotka ottaa päähän, mutta välillä vaan tulee mieleen, että olisi kiva lukea teksti siitä millainen olisi kirjoittajien utopia?
Sellainenko, jossa kaikki asiat, mistä pitää maksaa olisi hävitetty ja ihmiset eläisivät ”paleo-elämää”, jossa vain sellaiset asiat, joista jengi luolamiesaikana sai huvia, olisi hyväksyttävää aidoksi nautinnon lähteeksi?
Hui helvetti, kun suomessa joku korporaatiopaska yrittää muodostaa itsestään hyvän kansalaisen kuvan, niin se on tekopyhää sontaa!! Toisaalta on tekopyhää sontaa olla rehellisesti paska korporaatiopaska! Jos me suomalaiset nyt vaan lopetettais kokonaan yrittäminen ja oltais tienaamatta rahaa, niin sitten kaikki olisi ok!