Äijä pelkää naisten töitä
Suuri tietäjämme, Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen johtaja Juhana Vartiainen sanoo Imagessa, että ihmiskäsityksemme on väärä. Emme ole se myyttinen työhullu kansa, joka raataa pitkää päivää velvollisuudesta.
”Asennemuutos olisi paikallaan. Teollisuudesta voisi siirtyä vaikka hoivatöihin. Siinä ei ole mitään hävettävää”, hän sanoo.
Vartiaisen tyynet puheet saavat minut raivostumaan. Hän viittaa siis siihen, että vaikka paperikoneet ovat pysähtyneet aikaa sitten, työttömäksi jäänyt selluloosamies ei pysty ottamaan vastaan naisvaltaisen alan paikkaa. Paperimiehen tumman karvan peittämä maskuliinisuus ei sitä salli.
Jumalauta, kuinka miehet pilaavat jälleen kaiken.
***
Liian jäykästä miehisyydestä, suomalaisesta sankariroolista, sepporätymäisyydestä on tulossa meille ongelma. Käy raskaasti veronmaksajan kukkarolle, että joustamattomuus on ihanne.
Silti osa kansasta tuntuu rakastavan jäykkiä sukupuolijakoja. Vanhoillisen ihmisen päiväunessa miehet tekevät miesten töitä ja naiset tekevät naisten töitä. Oikeastihan se menee helposti näin: miehet tekevät miesten töitä ja naiset tekevät naisten ja miesten töitä.
Tekisi mieli itkeä, mutta eihän se olisi penikselliselle sopivaa.
***
Valtion pakkotyöläisiä, siviilipalvelusmiehiä on kestopilkattu siitä, että heidät laitetaan kääntelemään mummoja. Vanhuksen nostelu on siis perinteiselle nuorelle miehelle nöyryyttävin tehtävä.
Perkele! Asennemuutos olisi todellakin paikallaan. Juuri mummojenkääntelijät ovat sellaisia ihmisiä, joiden kunniaksi pitäisi nostaa lippu salkoon kuudes joulukuuta.
Kaikki vihatuimpien töiden tekijät – siivoojat, hoitajat ja roskakuskit – pitäisi ajatella samanlaisina sankareita kuin Frodo ja Sam Mordorin vuorella. Suureellisen huilumusiikin pitäisi soida aina, kun mummo saadaan käännettyä.
Joustavuus pitää nostaa hyvän kansalaisen ihanteeksi: kyky vaihtaa alaa tilanteen mukaan, sitkeys tehdä töitä pienellä palkalla, halu loistaa paskaduunissakin. Kun tietää pystyvänsä joustamaan, ei tarvitse stressata, riittääkö omalla alalla töitä, eikä tarvitse kehitellä uusia tapoja surkutella hyljeksittyä mieskuntaa. Minäkin kutistuvassa mediamyllyssä työskentelevä sanailija lohdutan itseäni, että voisin ihan hyvin kehittyä kantakaupungin nopeimmaksi kassatyöntekijäksi.
***
Työstä maksetaan palkkaa, koska se on jollain tavalla ärsyttävää. Se joka ei lattian moppausta kestä, ei ole mies eikä mikään. Saatana.
Lue Tero Kartastenpään edelliset Punakynät:
Metsäjuntti oppii nykytaiteen salat
Pilko miesruumis herkkupaloihin
Uusi herkku, mikrossa lämmitetty veri